Huomenta! Yritän tässä hyväksyä sitä tosiasiaa, että olen herännyt kuudelta, vaikka tänään saisi nukkua pitkälle aamupäivään. No, unta ei juuri koskaan riitä pitkälle aamupäivään, mutta työpäivinäkään ei tarvitse herätä näin aikaisin. Tänään ei ole työpäivä! Minulla siis. Joten herään kello kuusi. Missä on logiikka? No, simahdin heti Lostin jälkeen ja heräsin muutamaan otteeseen hepun aamupuuhiin joskus ennen viittä. Olo on kuin elettäisiin jo kello kahdeksaa, joten samapa tuo.

Mieli on hämmennyksessä. Eilen nimittäin sattui muutakin omituista kuin tuo Dr. Phil -episodi. Olin muina miehinä työn touhussa työhuoneessani, kun esimies koputteli ovelle. Hän suoritti aivan yllättäen alustavia tiedusteluja tulevaisuudestani. Tämän sortin tiedusteluista seuraa hyvin usein sellaista, että se kuva, mikä itsellä on ollut omasta tulevaisuudesta, korvataan uudenlaisella kuvalla. Niin nytkin! Lähiajat mielessäni välkkyy siis kaksi vuorottelevaa tulevaisuudenkuvaa, kunnes asiaan tulee päätös. Molemmat tulevaisuudenkuvat ovat hyviä, joten mikäs tässä ollessa! Kaikki tärkeät asiat järjestyvät joka tapauksessa, niin uskon.

Nyt käyn lorottamasta termospullosta hepun keittämää kahvia ja visioin tämän päivän ohjelmaa. Luvassa on ihastuttavia kirjallisia opiskelutöitä! Woohoo! Näin aamulla niitä ehkä hoituukin. Iltapäivällä odottelen jo kovasti uutta Illustration Friday -aihetta.