Pidän työstäni edelleen valtavasti. Sen vuoksi tämä väsymys ei tunnu
epätoivoiselta, pimeältä, lohduttomalta, synkältä. Väsyttää siis aivan
jumalattomasti, mutta tiedän elpyväni viikonloppuna. Se on uusi, hieno
tunne. Ei enää ahdistusta siitä, etten saa mistään energiaa, eikä
mikään määrä lepoa riitä. Opiskeluaikoina se on ollut juuri sitä. Ei
tarvitse kuin lueskella merkintöjä viime syksyltä, tämän vuoden
alustakin.
Tällä viikolla on ollut kunnon päänsärkyjä. Luulen, että olen saanut
pääni kipeäksi ihan silkasta ajattelusta. Työni on nimenomaan
ajattelua, monimutkaisia kokonaisuuksia. Valtavasti harkintaa ja vastuu
on suuri. Tällä viikolla on ollut hyvin haasteellisia juttuja, joihin
ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Tulkintaa, pykäliä, asetuksia, aiempia
tapauksia, oikeuden päätöksiä, tilannearviointia, selvitystyötä,
paperia, kirjoja, oppaita. Välillä tulee ihan oikeasti hiki! Joten kai
siinä saa päänsäkin kipeäksi. Onhan se myös koneen äärellä istumista ja
hartiajumitusta sitä kautta, mutta vettä sentään muistan juoda
riittävästi. Olen ilokseni oppinut pitämään juomapulloa työpöydällä ja
käyttämään sitä!
Eilen tulin töistä, kellahdin sohvalle ja siinä se ilta menikin. Nukuin
hieman, katsoin telkkaria, kainaloin hepun kanssa, luin, pelasin Nature
parkia ja olin vain. Viikonloppu saattaa mennä samoissa merkeissä,
joten täällä nettimaailmassa voi olla osaltani hiljaista.
perjantai, 2. kesäkuu 2006
Kommentit