Sellaista vouhotusta ja touhotusta, ettei tahdo itsensä ja elämänsä perässä pysyä. Töissä riittää töitä, sinne on aamulla kiva mennä ja iltapäivisin sitä jo ihmettelee, kuinka aika onkaan lentänyt ja tässähän saisi lähteä kotiinkin jo.

Äsken kävin työpäivän päätteeksi vielä jutulla opettajani kanssa. Annoin kertoa itselleni, että johdan opintosuoritusten määrässä. Se ei sinällään tee minusta vielä ihmelasta - olen vain tehnyt yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vuosien varrella kaiken ajallaan ja muut ilmeisesti eivät ole.

Kotona taas piisaa käänteitä, mutten nyt mene siihen aiheeseen syvemmälti, vaan kerron uusimpia kuulumisia harrastusrintamalta. Kävimme osto- ja myyntiliikkeessä lauantaina ajatuksena etsiä ehjiä tuoleja, joista on kotonamme syntynyt pula ja puute. Taas löytyi Anni Polva, jei! Eurolla Ne rakkaat miehet. Ehdin sen jo lukeakin. Tuoleja ei löytynyt, joten jännitysnäytelmä kotona jatkuu. Kenen alla rysähtää? Kenen alla on heikoin penkki?

Polva-kokoelma karttui myös edelleen osuvalla kirjalla Voi noita miehiä! vuodelta 1962. Samoin Wodehouse-kokoelma on saanut lyhyessä ajassa oikein nätisti mittaa. Aika hyvin olen edullisia kirjoja löytänyt, vaikka Wodehouset noin yleensä ovat ihan hinnoissaan toisin kuin Polvaa löytää usein juuri eurolla tai parilla.

Askarteluja varten olen kantanut kaikki säilömäni muro- ja myslilaatikot tänne keskelle työhuoneen lattiaa. Korteiksi meinasin silpaista, jossa tässä vaikka kutsuisi muutaman lähimmäisen häihin. Tai sitten askartelen muuten vaan.

Blogi- ja askartelurintamalla on ollut nyt tavallista hiljaisempaa. Kyllä tästä jälleen noustaan, kunhan jaksaa ja ehtii tehdä taas muutakin kuin maata hortikaalissa ja vatvoa erilaisia rautalankamalleja elämän ihmeellisyyksistä (nimeltä mies ja nainen).

Pusi pusi, ketään en ole unohtanut!