Lauantai! Ei tahdo mennä tajuntaan lainkaan. Heräilin tässä aamun aikana moneen otteeseen ja mietin, että milloinkahan se kello soi. Hetken kuluttua muistin, että onkin lauantai. Torkahdin ja kävin saman taas läpi. Hohhoo. Niin ja kun lopulta syvällisesti ymmärsin päivän lauantaiksi, nousin puuhailemaan kello 6.30. Arkisin kelloni soi vartin myöhemmin.

Vastapäisen talon takaa näyttäisi kurkkivan aurinko. Ja minä kun kuvittelin askartelevani tänään, sisällä. Ei voi kyllä valittaa, jos olisi vihdoin lämmin päivä tulossa. Kameraankin on viimein akku ladattu.