Eräs asia vaivaa.

Olen viime aikoina nähnyt aivan valtavasti unia. Sellaisia voimakkaita, joista jää tunteita, oloja ja välähdyksiä mieleen parhaimmillaan useammaksi päiväksi. Alitajunnassa on siis paljon käynnissä, liikaa. Tuntuu, että aamuisin tarvitsisi aikaa vain maata ja olla, heräillä kaikessa rauhassa, järjestellä alitajunnan lähettämiä palasia kasaan, muistella ja mietiskellä. Sen sijaan aamulla mennään töihin ja siellä on taas työmaailman ajatustyö käynnissä ensimmäisistä hetkistä viimeisiin minuutteihin. Työpäivän jälkeen ajatukset ovatkin jo sitten yhtä höttöä, josta ei parhaalla tahdollakaan saa eriteltyä mitään varsinaiseen käsittelyyn.

Neljä viikkoa palkattomaan lomaan. Voi, kun sitä ei tarvitsisi käyttää opiskeluun - mihinkään! Aion varastaa siitä mahdollisimman paljon ihan ja vain ja ainoastaan itselleni. Haluan täyden hiljaisuuden ja rauhan ainakin viikoksi. Lähetän hepun jonnekin kesäleirille. Sellaisia pitäisi järjestää miehille muutenkin kuin armeijan toimesta. Sinne voisi lähettää miehen viikoksi pois jaloista. Armeijan tapaan miehelle voisi kuitenkin maksaa siellä päivärahaa ja töistä olisi pakko saada lomaa siksi aikaa.

Joo joo pusi pusi rakastan rakastan. ;)
[viesti hepulle, kun se kuitenkin lukee tämän]