Joskus toisinaan ajan hepun parran. Äsken viimeksi. Heppu käy makuulle sänkyyn, levitän pyyhkeen pään alle ja haen kylpyhuoneen kaapista ihan itse tarvikkeet. Nyt oli sopimus, että heppu vastavuoroisesti siivoaa jäljet.

Kylpyhuoneesta kuuluu yhtäkkiä hieman valittavaa huutonaurua. Olen kysymysmerkkinä, melkein kauhuissani - mitähän nyt olen onnistunut tekemään?

Heppu: Kultaaaaaa! Tällä höylällä?! Mie ajan tällä höylällä perskarvoja!

No häh!! Mistä minä olisin voinut tietää?! Otin sellaisen, mikä näytti hienoimmalta. Nyt tiedän, että ylähyllyllä on alaosaston höylät ja alahyllyllä yläosaston höylät. Ja sitten naisilla on muka omituinen logiikka.

Minä: Enhän mä ees tienny, että sä ajat perskarvoja!
Heppu: Pitää ajaa, kun se muuten kasvaa umpeen.

En voi kirjoittaa, kuolen nauruun. :D :D :D