Raivostuttava kutka ja kutina! Jouduin tietämättömyyttäni alttiiksi nikkelille ja sen kirjaimellisesti tuntee nahoissaan. Ei vahingossakaan ole mitään, mitä tuohon voisi laittaa. Tulin juuri kaupungiltakin, mutta olin niin muissa maailmoissani, että siinä eivät rasvat ja salvat mieleen poikenneet.

Olen vähän hämilläni. Taisin jo jossain mainitakin lyhyesti, että kauan uinumassa ollut haave heräsi kukoistukseen hieman uudenlaisessa asussa ihan yllättäen. Tapahtumat - tai lähinnä ajatukset tässä vaiheessa - lähtivät liikkeelle erään toisen ihmisen ratkaisusta. Koska olen pohjimmiltani toiminnan ihminen, laukkasin yksin tein asiantuntijan puheille testaamaan ajatustani. Asiantuntija suhtautui kovin myönteisesti ja innostavasti asiaan, siitä hämillisyys. Päätöksien tekemistä luvassa jossain lähitulevaisuudessa. Uusi tapaaminen on jo sovittu.

Olen kai luonteeltani sellainen ihminen, että mielellään saa olla monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Pienemmässä mittakaavassa asia näyttäytyy jo ilmiössä, josta joskus blogissakin kerroin - teen harvoin yhtä asiaa kerralla. Luen, neulon, katson televisiota, syön ja suunnittelen yhtä aikaa. Tai sitten teen montaa asiaa vuorotellen vähän jokaista kerrallaan.

Kaikki hitonmoiset kirjalliset kouluvirityksetkin ovat semmaria myöten syntyneet todella pienissä osissa. Wordin kanssa on auki monta muuta ikkunaa. Kirjoitan kappaleen, käyn lukemassa uutiset, kirjoitan kappaleen, käyn kirjoittamassa blogiin. Kuulostaa hötkyilyltä, mutta onnistun olemaan yhtä aikaa kuitenkin järjestelmällinen ja saatan asioita loppuun, valmiiksi. Keskittymiskykyni on surkea. Siis ihan todella huono! Se pitää ladata uudestaa koko ajan jollain muulla toiminnalla.

Jopa tämän blogimerkinnän aikana olen sinkoillut pitkin poikin internettiä. Sen lisäksi tietenkin, että toinen käsi hamuaa koko ajan lisää viinirypäleitä.