Ensimmäinen vapaapäivä! Ehdittiin ihan iltapäivälle saakka ennen kuin pomo soitti, että ehtisinkö kuitenkin käydä tekemässä perjantain työt yhden ihmisen osalta. No ehtisin! Jei! :)

Ilokseni huomaan, että itselleni kovin tyypillisen lomastressin sijaan vapaalla oleminen tuntuu helpolta ja kivalta. En jostain syystä nyt pelkää, etten saisi levättyä. Kalenterissa on kyllä tälläkin viikolla joka päivälle menoa, mutta kaivatut aamut saan itselleni. Paitsi perjantaina, mutta sitä ei lasketa. Toivoinhan kovasti, että muistaisivat minut nyt päättyneen työsopimuksen jälkeenkin.

Olen opetellut tunnollisesti stressittömämpää asennetta elämään oikeastaan koko tämän opiskeluajan ja luulen, että se alkaa kantaa hedelmää. Nytkin on todellisuudessa monta rautaa kuumana vähän joka suuntaan, mutta luottamus elämän kannattelevuuteen on kasvanut huimasti viimeisen vuoden aikana.

Huomenna olisi ollut opettajan kanssa tapaaminen tutkimussuunnitelman merkeissä. Laitoin tänään aamulla sähköpostia, että mitään tutkimussuunnitelmaa ei ole vielä olemassakaan, mutta että sovitaan lähitulevaisuudessa uusi aika, kunhan on jotain runkoa kasassa. Tällä opettajallani on ollut iso rooli, kun olen opetellut armeliaisuutta itseäni kohtaan, eikä se pettänyt taaskaan. Ymmärrystä ja luottoa riittää. Aion olla sen arvoinen. Myös nyt, kun otan asian kerrallaan, enkä yritä tehdä koko elämääni valmiiksi tänään. Jätän tilaa tästä elämänvaiheesta nauttimisellekin.

Heppu lähti juuri töihin ja minä taidan katsoa leffan tässä kohtaa. Viinirypäleiden kera, luonnollisesti.