Nämä omat aamut todella ovat minun juttuni. Etenkin, jos takaraivossa on tieto siitä, ettei päivälle ole varattuna mitään pakollista menoa. Olen tiskannut kahvia odotellessa puolet tiskeistä, laittanut sittemmin koneellisen pyykkejä pyörimään, vilkuillut blogeja ja lukenut sähköpostit. Touhukasta tätiä odottavat vielä ötököiden asumukset, työhuoneen raivausprojekti ja referoitava kirja, jonka lainaa olen uusinut keväästä alkaen ja jonka olen avannut kerran. Nyt on hyvä aloittaa. Niin ja pyykit täytyy muistaa levittää!

Meidän rapun mummoilla on tapa, joka välillä käy hermoille. Soittelevat pitkin päivää toistensa ovikelloja ja jäävät ikuisiksi ajoiksi ovelle juttelemaan. Luulisi, että olisi heillekin mukavampi käydä peremmälle ja istua alas juttelemaan, kun kerrottavaa piisaa niin että rappukäytävä raikuu. Työhuone on juuri tässä ulko-oven äärellä ja toisinaan keskittyminen on lujilla. Ehkä meidän rapun mummoilla on jokin kirjoittamaton sääntö, että kylään asti ei tupata. Eikä kyllä kutsutakaan.

Parisuhdearkea päivitetty.