Nämä omat aamut todella ovat minun juttuni. Etenkin, jos takaraivossa
on tieto siitä, ettei päivälle ole varattuna mitään pakollista menoa.
Olen tiskannut kahvia odotellessa puolet tiskeistä, laittanut sittemmin
koneellisen pyykkejä pyörimään, vilkuillut blogeja ja lukenut
sähköpostit. Touhukasta tätiä odottavat vielä ötököiden asumukset,
työhuoneen raivausprojekti ja referoitava kirja, jonka lainaa olen
uusinut keväästä alkaen ja jonka olen avannut kerran. Nyt on hyvä
aloittaa. Niin ja pyykit täytyy muistaa levittää!
Meidän rapun mummoilla on tapa, joka välillä käy hermoille. Soittelevat
pitkin päivää toistensa ovikelloja ja jäävät ikuisiksi ajoiksi ovelle
juttelemaan. Luulisi, että olisi heillekin mukavampi käydä peremmälle
ja istua alas juttelemaan, kun kerrottavaa piisaa niin että
rappukäytävä raikuu. Työhuone on juuri tässä ulko-oven äärellä ja
toisinaan keskittyminen on lujilla. Ehkä meidän rapun mummoilla on
jokin kirjoittamaton sääntö, että kylään asti ei tupata. Eikä kyllä
kutsutakaan.
Parisuhdearkea päivitetty.
torstai, 24. elokuu 2006
Kommentit