Näin on taas arki alkanut.

Kello on kahdeksan maanantaiaamuna ja ulkona laulaa hirveällä volyymillä lehti-imuri. On useinkin herännyt kysymys, miksi kaikista kovaäänisimmät toimet aloitetaan heti aamusta. Olipa kyseessä sitten remontti, huoltotyöt tai vaikka se mattojen tamppaus.

Toisaalta! Tajusinpa juuri, että ilman tuota aamuista meteliä en välttämättä olisikaan nyt onnellisesti kihloissa. Muistikuvat ovat jo hieman hämärtyneet, mutta kerronpa kuitenkin palan suhteemme historiaa.

Muutimme hepun kanssa erilleen sen kesän alulla. Syiden kirjo ei tässä ole olennaista, joten en rönsyile niihin. Muutin taloon, jossa oli iso remontti vielä hieman kesken. Tuona kesänä tein iltaisin töitä. Aamuisin, jolloin olisin mielelläni nukkunut pidempään, talossa pärähti käyntiin megaluokan poraaminen joka aamu kello 7.

Pidemmän päälle tuo meteli alkoi kiristellä enemmän kuin sieluni sieti. Ratkaisimme tilanteen niin, että aloin usein mennä työillan jälkeen hepun luo yöksi. Olimme lämpimissä väleissä erosta huolimatta. Heppu oli yleensä jo nukkumassa minun tullessa töistä ja lähti aamulla töihin paljon ennen kuin itse nousin ylös.

Emme olleet mahtuneet aiemmin isoon kaksioon saman katon alle, mutta nyt osittainen rinnakkaiselo hepun yksiössä sujui mutkattomasti. Jonkin ajan kuluttua saattoi mennä yhteisestä sopimuksesta useita päiviä, etten käynyt kotona lainkaan. Heppu pääsi puolen päivän aikaa töistä, vietimme päivän yhdessä, lähdin illaksi töihin ja niin edelleen. Kului vielä joitain kuukausia, kun hiljalleen ratkoimme eroon johtaneita syitä ja uskalsimme ihan oikeasti aloittaa alusta. Emme tainneet noina 'eron kuukausina' todellisuudessa juuri erossa ollakaan.

Eläköön evakkojärjestely!