Säikähdin ihan kamalasti viime yönä. Nukuin ihmeen sikeästi, mutta vähä vähältä tajuntaan hiipi ihmeellinen toistuva ääni, joka lopulta sai minut hereille. Yritin kuulostella, mistä ääni voisi kuulua. Olin makuuhuoneessa suljetun oven takana ja tulin siihen tulokseen, että ääni kuuluu ennemminkin meiltä sisältä kuin mistään ulkoa tai naapurista. Gulps.

Ääni muistutti kaikista eniten värinähälytyksellä olevaa kännykkää, joka vielä resonoi kovalla alustalla. Muistin jättäneeni kännykän työhuoneen pöydälle toiselle puolelle taloa. Siitäpä sydän vasta hyppäsikin kurkkuun. Heppuhan oli jossain omissa menoissaan, viimeisimmän tiedon mukaan erään bändin keikalla. Ehdin olla varma, että hepulle on sattunut jotain.

Ryntäsin paniikissa makuuhuoneesta ja meinasin saada täyden halvauksen, kun se kamala ääni kajahtikin olohuoneen puolelta. Seuraavaksi havaitsin ilmassa leijuvan vahvan alkoholin hajun ja taas se ääni! Olohuoneessa kuorsasi ihan ikioma mies, jonka tuloon en tavallisuudesta poiketen ollut havahtunut lainkaan. Liekö alkoholilla osuutta asiaan, mutta hepun kuorsauksessa oli normaalia hirveämpi sointi. Haukoin henkeäni vielä siinäkin vaiheessa, kun tönin heppua vaihtamaan asentoa.

Hui sentään!