15607.jpg

Aika hyvin! Selvisin ilman järjetöntä ahdistusta tähän aamuun. Yleensähän se iskee jo sunnuntaina. Nyt löi jotenkin tajuntaan se tosiasia, että tänään on piiiitkä päivä. Millä ihmeellä senkin saa taas kulumaan?

Kävin eilen juttelemassa pääopettajamme kanssa. Onneksi on edes yksi järjellinen ihminen siinäkin putiikissa. Eri henkilö siis kuin tässä episodissa, jonka muuten voitin! Vaikeaa tämä edelleen on, mutta sain tukea parille seuraavalle askeleelle tässä loputtomassa tehtävien asioiden suossa. Pieni nytkähdys eteenpäin.

Kysehän ei ole siitä, ettenkö noin yleisesti pärjäisi opinnoissani. Sehän tässä hassua onkin, kun paremmin ei voisi pärjätäkään. Opettaja sanoi, että olen hänen pitkän uransa lahjakkaimpia. Olen vain niin äärettömän turhautunut tuon koulun kanssa. Hulluinta tässä on se, että kaikesta tästä huolimatta usko omiin kykyihini on hukassa.

Muistan ajan, kun en mennyt muiden mukana lukioon. Olin näet varma, etten pärjäisi siellä. Menin myöhemmin ja pärjäsin paremmin kuin olisin koskaan uskonut. Enkä ole koskaan ollut mikään ponnistelija koulussa. En nytkään. Stressaan paljon enemmän kuin teen. Stressaan joistain paljon syvemmistä asioista pienen pääni sisällä, ja ne vaikuttavat näin. Vyyhti aukeaa kyllä asianmukaisen tuen avulla lähivuosina, muttei se juuri nyt auta. Pelkään usein, etten jaksa.

Nyt pitää juosta!