Valokuvien asettelua rauhaisassa aamussa
Ihanan rauhallista! Mitä nyt äsken menetin hetkeksi hermoni, kun koitin
saada Flickr-jutun hienosti tuohon sivupalkkiin. En vaan osaa, joten se
siitä. Sivuutan myös hepun kommentin, kuinka naapureilla on aina
hauskaa, kun olen kotona. En suostu ymmärtämään, mitä tuolla yritettiin
vihjata.
No niin. Rauha on siis palannut maahan ja valokuvatkin
ovat nyt kohdallaan. Sivupalkistakin sinne löytää, joten loppu hyvin,
kaikki hyvin. Rakentelen tuonne lisää kuukausiin jaettuja settejä,
kunhan tässä päivä etenee. Kaikkea tuskin ehdin tänäänkään, mutta
sieltä niitä sitten aikanaan löytyy lisää.
Valokuvat ovat
arkipäiväisiä räpsäyksiä elämän varrelta ihan niin kuin tämä blogikin.
Moni kuva onkin tuttu jo täältä tekstin seasta. Lisäys 21.7.06: Vuoden 2005 kuvat hävisivät ilmoittamatta, kun 200 kuvan raja (josta en tiennyt) tuli täyteen.
Nukuin melkein yksitoista tuntia! Nukahdin kirja kädessä jo
kymmenen aikaan ja heräilin yhdeksän maissa. Olen erittäin tyytyväinen
suoritukseeni.
Uni
Näin taas unta matkalle lähtemisestä. Ehkä joku muistaakin, kun
toisinaan olen puhunut näistä unista. Olen lähdössä matkalle, mutta
lähtöön liittyy aina ongelmia, enkä sitten pääsekään lähtemään. Tänä
vuonna olen päässyt unissani jo hieman eteenpäin. Viime yönä pääsin
pisimmälle koskaan!
Joitain tyttöjä luokaltani oli lähdössä
Jenkkeihin ja matka oli niin halpa (800 euroa - onko se halpa?), että
minäkin päätin lähteä. Jostain syystä lähdin isäni kanssa. Ensimmäistä
kertaa unessani istuin koneessa niin, että näin maisemat ja kaikki.
Teimme välilaskun ja oikein tunsin, kun koneen renkaat ottivat maahan.
Lentokenttä oli pieni ja muistutti erehdyttävästi pientä huoltoasemaa.
Meille oli tarjolla ruokaakin, mutta ne kaikki olivat erilaisia kylmiä
leikkelelautasia. Halusin jotain muuta ja yllättäen löytyi myös
suomalaista hapankorppua suolakurkuilla! Selvisi, että lentokentän
kahvilan hoitaja oli suomalainen.
Matka oli jatkumassa ja
päätin käydä vielä lentokentän saniteettitiloissa. Huomasin, että
minulla olikin korkeakantaiset kengät, joilla oli äärimmäisen hankala
kävellä. Luisuin koko ajan ahterilleni ja jouduin hapuilemaan tukea
seinistä päästäkseni ylös. En päässyt koskaan vessaan asti, kun
kompuroin lattian rajassa.
Lähdimme kentälle kohti konetta,
josta oli hieman epäselvyyttä. Se bussin näköinen siivetön lentokone ei
ollutkaan meidän. Joku osoitti kauempana olevaa punamustaa Vesa
Keskisen konetta, jolla meidän oli määrä jatkaa perille. Näihin
aikoihin heräsin.
La 5.11.2005 saldo
Taloustarkkailuprojektini kolmas kirjauspäivä.
0,90 - irtokarkkeja
0,90 euroa yhteensä
sunnuntai, 6. marraskuu 2005
Kommentit