Valokuvien asettelua rauhaisassa aamussa

Ihanan rauhallista! Mitä nyt äsken menetin hetkeksi hermoni, kun koitin saada Flickr-jutun hienosti tuohon sivupalkkiin. En vaan osaa, joten se siitä. Sivuutan myös hepun kommentin, kuinka naapureilla on aina hauskaa, kun olen kotona. En suostu ymmärtämään, mitä tuolla yritettiin vihjata.

No niin. Rauha on siis palannut maahan ja valokuvatkin ovat nyt kohdallaan. Sivupalkistakin sinne löytää, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Rakentelen tuonne lisää kuukausiin jaettuja settejä, kunhan tässä päivä etenee. Kaikkea tuskin ehdin tänäänkään, mutta sieltä niitä sitten aikanaan löytyy lisää.

Valokuvat ovat arkipäiväisiä räpsäyksiä elämän varrelta ihan niin kuin tämä blogikin. Moni kuva onkin tuttu jo täältä tekstin seasta. Lisäys 21.7.06: Vuoden 2005 kuvat hävisivät ilmoittamatta, kun 200 kuvan raja (josta en tiennyt) tuli täyteen.

Nukuin  melkein yksitoista tuntia! Nukahdin kirja kädessä jo kymmenen aikaan ja heräilin yhdeksän maissa. Olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni.

Uni

Näin taas unta matkalle lähtemisestä. Ehkä joku muistaakin, kun toisinaan olen puhunut näistä unista. Olen lähdössä matkalle, mutta lähtöön liittyy aina ongelmia, enkä sitten pääsekään lähtemään. Tänä vuonna olen päässyt unissani jo hieman eteenpäin. Viime yönä pääsin pisimmälle koskaan!

Joitain tyttöjä luokaltani oli lähdössä Jenkkeihin ja matka oli niin halpa (800 euroa - onko se halpa?), että minäkin päätin lähteä. Jostain syystä lähdin isäni kanssa. Ensimmäistä kertaa unessani istuin koneessa niin, että näin maisemat ja kaikki. Teimme välilaskun ja oikein tunsin, kun koneen renkaat ottivat maahan.

Lentokenttä oli pieni ja muistutti erehdyttävästi pientä huoltoasemaa. Meille oli tarjolla ruokaakin, mutta ne kaikki olivat erilaisia kylmiä leikkelelautasia. Halusin jotain muuta ja yllättäen löytyi myös suomalaista hapankorppua suolakurkuilla! Selvisi, että lentokentän kahvilan hoitaja oli suomalainen.

Matka oli jatkumassa ja päätin käydä vielä lentokentän saniteettitiloissa. Huomasin, että minulla olikin korkeakantaiset kengät, joilla oli äärimmäisen hankala kävellä. Luisuin koko ajan ahterilleni ja jouduin hapuilemaan tukea seinistä päästäkseni ylös. En päässyt koskaan vessaan asti, kun kompuroin lattian rajassa.

Lähdimme kentälle kohti konetta, josta oli hieman epäselvyyttä. Se bussin näköinen siivetön lentokone ei ollutkaan meidän. Joku osoitti kauempana olevaa punamustaa Vesa Keskisen konetta, jolla meidän oli määrä jatkaa perille. Näihin aikoihin heräsin.

La 5.11.2005 saldo

Taloustarkkailuprojektini kolmas kirjauspäivä.

0,90 - irtokarkkeja
0,90 euroa yhteensä