Aaaaagh! Esa pätkii. Se on tänään kahdesti sammunut varoittamatta itsestään. Juuri äsken viimeksi, kun olin jo hyvän matkaa kirjoittanut tätä merkintää. En yhtään jaksaisi alkaa selvittää, mikä nyt mättää. Epäilen tosin, että tämä kuumenee liikaa. Tuo tuuletin vai mikä liekään pyörii kyllä, mutta silti. Takuuta on jäljellä. Pitäisi etsiä kai ne laput varuilta ja rimpauttaa liikkeeseen. Kuinkahan käy, kun en tule päivääkään toimeen ilman Esaa. En viitsi edes ajatella, kuinka moneen koulujuttuun tarvitse konetta. Hitto.

Tein ensimmäistä kertaa pannukakun oman keittiöni uunissa. Joskus aikojen alussa leivoin täällä sämpylöitä, joista tuli ihan omituisia. Syytin uunia ja leivoin sen jälkeen vain hepun luona. Nyt kun uuni kuitenkin käräytti onnistuneesti taikataikinani, ajattelin kokeilla pannukakkuakin. Hieman erilaisen oloinen siitä tuli, mutta syötävä. Oli pakko kokeilla kun tuntui, etten mitään muuta saa syötyä.

Olen tänään koulun jälkeen vääntänyt niitä koulujuttuja, jotka pitäisi saada huomisaamuksi valmiiksi. Tuskastuttaa, kun ei jaksaisi enää keskittyä. Ei ole paljoa enää jäljellä, mutta haluaisin mennä jo nukkumaan. Heppukin meni yöksi kotiinsa, että nukkuisin mahdollisimman eheät yöunet. En herää sen mahdollisiin kuorsaamisiin, enkä aikaiseen lähtöön.

Huomenna on rankka, pitkä päivä. Päätin, että viikonloppuni alkaa huomisen illan jälkeen. Koitan saada otteen rentoutumisesta ja elpymisestä. Se jäi jotenkin viime viikolta uupumaan, vaikka tilaisuus periaatteessa oli.

Ystäväni maailmalta lähetti hienon postikortin!