Aaaaagh! Esa
pätkii. Se on tänään kahdesti sammunut varoittamatta itsestään. Juuri
äsken viimeksi, kun olin jo hyvän matkaa kirjoittanut tätä merkintää.
En yhtään jaksaisi alkaa selvittää, mikä nyt mättää. Epäilen tosin,
että tämä kuumenee liikaa. Tuo tuuletin vai mikä liekään pyörii kyllä,
mutta silti. Takuuta on jäljellä. Pitäisi etsiä kai ne laput varuilta
ja rimpauttaa liikkeeseen. Kuinkahan käy, kun en tule päivääkään
toimeen ilman Esaa. En viitsi edes ajatella, kuinka moneen koulujuttuun
tarvitse konetta. Hitto.
Tein ensimmäistä kertaa pannukakun
oman keittiöni uunissa. Joskus aikojen alussa leivoin täällä
sämpylöitä, joista tuli ihan omituisia. Syytin uunia ja leivoin sen
jälkeen vain hepun luona. Nyt kun uuni kuitenkin käräytti onnistuneesti
taikataikinani,
ajattelin kokeilla pannukakkuakin. Hieman erilaisen oloinen siitä tuli,
mutta syötävä. Oli pakko kokeilla kun tuntui, etten mitään muuta saa
syötyä.
Olen tänään koulun jälkeen vääntänyt niitä
koulujuttuja, jotka pitäisi saada huomisaamuksi valmiiksi.
Tuskastuttaa, kun ei jaksaisi enää keskittyä. Ei ole paljoa enää
jäljellä, mutta haluaisin mennä jo nukkumaan. Heppukin meni yöksi
kotiinsa, että nukkuisin mahdollisimman eheät yöunet. En herää sen
mahdollisiin kuorsaamisiin, enkä aikaiseen lähtöön.
Huomenna on rankka, pitkä päivä. Päätin, että viikonloppuni alkaa
huomisen illan jälkeen. Koitan saada otteen rentoutumisesta ja
elpymisestä. Se jäi jotenkin viime viikolta uupumaan, vaikka tilaisuus
periaatteessa oli.
Ystäväni maailmalta lähetti hienon postikortin!
tiistai, 15. marraskuu 2005
Kommentit