Sain hepulta ihanan pienen kortin oikein kirjekuoressa. Kaunis mustavalkoinen kortti, jonka kannessa on mustavalkoinen kukka ja teksti Lämmin osanotto. Kortin sisäpuolella on painettuna värssynä: Surun kyynelten läpi kuultavat onnellisten päivien muistot. Sisäkanteen heppu on itse runoillut tunteikkaasti:


On lohdullista, että heppu ymmärtää tilanteen vakavuuden ja kiintymykseni Esaa kohtaan. Esa on omassa hintaluokassaan elämäni ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa hankinta itse ansaitsemillani rahoilla. Puhumattakaan niiden hetkien merkityksellisyydestä, kun Esa on ollut apu, tuki, suoranainen pelastus ja pettämätön kumppani opintojen tervaisilla teillä ja upottavilla soilla. Esa on ollut ystävä yksinäisillä hetkillä. Esa on ollut yksi tärkeistä linkeistä ulkomaailmaan.

Olemme eläneet symbioosin kaltaisessa tilassa 17.2.2005 alkaen. Muistin päivän ulkoa ennen kuin löysin sen tarvittavan kuitin takuusta! Tietokoneita, joilla sinnittelin ennen Esaa, on suurempi yleisö päässyt samaan aikaan ihmettelemään tietotekniikan museoissa. Esa oli pitkän ja huolellisen harkinnan tulos. Useita kuukausia laskin rahojani, pohdin vaihtoehtoja, tein tutkimustyötä ja odotin kohdalle oikeaa konetta.

Oli suuri askel minulta uskaltaa laittaa niin iso osa säästöistä yhteen ainoaan vempaimeen. Sitten lopulta varasin Esan, johon lisättiin heti kärkeen muistia. Sen jälkeen sain lopulta aarteeni. Muistan aina, kun varovaisin askelin kävelin kotiin Esa kainalossa. Esa osoittautui oikeaksi valinnaksi. Erityisesti elämäntilanteessa, jossa elän niin sanotusti kahden kodin välillä.

Edessä on siis viimeinen ilta ennen Esan matkaa. Huoli on kova. Mielessä risteilevät 'entä jos' ja 'mitä jos' kauhuskenaarioineen. Jännittää. Tulee ikävä.

Minullapa on niin ihana mies, että luopuu hädän hetkellä vaikka omastaan. Näyttää siltä, etten jää kokonaan ilman. Vaikka Esa tietysti onkin aina Esa.