Perjantai! En meinannut muistaakaan. En ollut ajatellut. Ihmettelin juuri erästä blogia lukiessani, että miten se nyt tänään perjantai-nelosta... mutta johan se taas on viikko lopuillaan.

Mokbar sai tänään uuden näytön, ison ja lituskaisen. Kyllä nyt kelpaa! Kaikki näyttää niin hienolta, tehokkaalta ja jämptiltä tällä näytöllä katsottuna. Oma blogikin on särmempi kuin koskaan. Lievittää Esa-ikävääkin, kun tämä on samaa merkkiä.

 Sain sen aikataulusta jäljessä laahanneen työn valmiiksi ja postiin. Ihmeekseni sain myös vision erään isohkon oppimispäiväkirjan laatimisesta. Koko syksyhän sitä onkin odoteltu. Siitä nyt ei sitten tule ehkä ihan tarkalleen päiväkirjamainen, mutta uskon lopputuloksen tyydyttävän kaikkia osapuolia. Itselleni se tulee ainakin antamaan enemmän kuin se väkisin väännetty oppimispäiväkirjakuvio, ja se kai tässä on tärkeintä. Tai se, että kunhan tulee edes jotain.

 Heppu tekee lähtöä ruokakauppaan. Onkin tosi helppo tilata syömistä, kun ei tee mitään mieli. "Sie kuolet", sanoo heppu huolissaan. Enkä kuole! Vaikka hetkittäin tuntuu itsestäkin siltä. Ihmisen pitää syödä, ja sen vuoksi keittiössä onkin turpoamassa taas pannukakkutaikina. Sen saa syötyä ihan ilolla. Enää eivät viinirypäleetkään pelasta, kun ovat menneet niin kalliiksi. Pyysin kuitenkin tuomaan hedelmäcocktailin ja maitorahkan. Kyllä ne jossain välissä menee.