Nauramisesta tuli mieleeni.
Naapurustosta ei moniakaan
ääniä kantaudu meille saakka. Radio / televisio kuuluu joskus vaimeasti
niin, ettei kappaletta tai ohjelmaa kuitenkaan tunnista. Puhetta kuuluu
tuskin koskaan. Vaan yhden miespuolisen naapurin hervoton nauru kuuluu!
Ja aina vaan se jaksaa naurattaa meitäkin, tulee se niin sydämestä joka
kerta.
Yksi riemukkaimmista hetkistä koettiin eilen Idolsia katsoessa. Taisi olla Amerikan versio ja mahdollisesti se tyttö,
joka veti Ihmemaa Ozin leijonahommaa. Oltiin jo valmiiksi hepun kanssa
hepulissa, kun naapurin hillitön nauru kajahti täydellisellä
ajoituksella. Revettiin ihan totaalisesti. Hyvä, ettei henki lähtenyt
kokonaan.
Niin että nauru voi olla tarttuva, naapuristakin asti.
maanantai, 29. tammikuu 2007
Kommentit