Nauramisesta tuli mieleeni.

Naapurustosta ei moniakaan ääniä kantaudu meille saakka. Radio / televisio kuuluu joskus vaimeasti niin, ettei kappaletta tai ohjelmaa kuitenkaan tunnista. Puhetta kuuluu tuskin koskaan. Vaan yhden miespuolisen naapurin hervoton nauru kuuluu! Ja aina vaan se jaksaa naurattaa meitäkin, tulee se niin sydämestä joka kerta.

Yksi riemukkaimmista hetkistä koettiin eilen Idolsia katsoessa. Taisi olla Amerikan versio ja mahdollisesti se tyttö, joka veti Ihmemaa Ozin leijonahommaa. Oltiin jo valmiiksi hepun kanssa hepulissa, kun naapurin hillitön nauru kajahti täydellisellä ajoituksella. Revettiin ihan totaalisesti. Hyvä, ettei henki lähtenyt kokonaan.

Niin että nauru voi olla tarttuva, naapuristakin asti.