Olen noin kahdeksasta saakka taas kerran yrittänyt
paneutua lopputyön tekemiseen ja viimeisen tunnin tehnyt lähtöä
kirjastoon. Tehnyt lähtöä siis lähinnä ajatuksen asteella, koska olen
siirtänyt persustani ehkä kokonaisen sentin tunnin aikana. Saakeli,
mikä vetkuilija minustakin saadaan, kun tökätään lopputyön tekeminen
eteen. Olen todennäköisesti koko tämän blogin olemassaolon ajan tätä
samaa asiaa itkenyt ja kitissyt. Edelleenkään se pahuuden työ ei
valmistu kuin tekemällä! Kamala vääryys.
Tiedän osaavani ja pystyväni. Tiedän useitakin asioita, joita voisin
seuraavana askeleena tehdä sen eteen, että työ valmistuisi suhteellisen
nopeastikin. Mutta ei! Voin pakottaa itseni hyvin moneen asiaan, vaikka
ei yhtään huvittaisi, mutta nyt kokeillaan ilmeisesti rajoja. Ja
pakkohan se työ on tehdä. Ei ole olemassa sitä vaihtoehtoa, että en
valmistu. Ihan jo senkin takia, että tämä ahdistus ei lopu ennen kuin
se perhanan nivaska on valmis ja titteli takataskussa. Naurettavaa,
että olen tarponut vuositolkulla tätä suota ihan menestyksekkäästi
jatkuvasta korpeamisesta huolimatta ja viimeisellä metrillä olen täysin
rähmälläni.
Uuuuuaaaahhhhhhhhh... sielunne silmin voitte
tässä kohtaa nähdä Herkun valuvan suorin vartaloin sohvalta lattialle.
Morjenstelen äksänä lattialta.
torstai, 1. helmikuu 2007
Kommentit