Rakas päiväkirjani,
Olen ollut viime päivinä tosi kiltti. Olen saanut lopputyötäkin
eteenpäin useita kappaleita, enkä ole edes kiukutellut. Muistaakseni.
Paljoa ainakaan. Mietinkin nyt, mikä olisi kaikista mukavin
mahdollisuuksien rajoissa oleva palkinto, koska sellaisen olen totta
vieköön ansainnut.
On muuten uskomatonta, kuinka erilainen ja suorastaan toimelias olo
tulee koko loppu päiväksi, jos saa heti alkuun tehtyä jotain
lopputyönsä eteen. Syyllisyyden taakka tekemättömästä työstä on siis
raskas kuin mikä, lähes lamaannuttava. Kun ei voi tehdä mitään hyvällä
omallatunnolla, mutta vastenmielisyys on niin suuri, ettei voi tehdä
myöskään lopputyötä.
Joku viisas on sanonut, että kannattaa tehdä sitä työtä joka päivä edes
rivin verran. Tämä viisas on ärsyttävän oikeassa. Säilyy se tekemisen
meininki, kynnys tekemiseen pysyy mahdollisimman alhaisena.
maanantai, 12. helmikuu 2007
Kommentit