Se on kyllä hieno asia, että naapuri päätti porata hetken aikaa heti kahdeksan jälkeen. Sen aikaa, että heräsin. Nythän täällä on taas huopatossutehtaaseen verrattava hiljaisuus. Miksi aina näin?

Availen tässä jo ystävääni Wordiä ja kohta keitän kahvia. Tänään aion urakoida useita sivuja tekstiä, koska nyt on sittenkin mahdollisuus - ainakin teoreettinen - saada iso työ ajallaan valmiiksi. Ajallaan tarkoittaa huomista.

Hepulta tuli eilen illalla viestiä, että oli käymässä nukkumaan ja oli muotoillut peitosta muotoiseni mötikän pihtiotteeseensa. Kutsuin ensi yöksi viereen pihtiotteineen, mutta siiheksi haluaisin siistiä hieman paikkoja. Mukavampi rentoutua, kun on paikat järjestyksessä. Tämä on niin pieni kotikin, että tuntuu kuin tänne ei kaksi ihmistä mahtuisikaan epäjärjestyksen keskelle. Ennen kaikkea henkisesti. Kyllä tässä nyt fyysisiä neiliöitä kuitenkin on, jokunen.

Hassua, kun heppu viime viikonloppuna hääräsi tuolla keittiössäni ja totesi, että vähän haikeaa jättää tämä asunto. Niin minustakin. Vaikka yli tuplasti isompi yhteinen koti odottaakin meitä lähitulevaisuudessa. Mukava tässä on ollut asua, ja on tämä hepustakin kodilta tuntunut, vaikkei täällä asukaan. Seuraava koti taitaa olla elämäni seitsemästoista koti.

Muistutus itselle: Kastele kukat!