Haaraiset hiukset ovat historiaa ja tukkaan on palannut ryhti. Paljon
pitkää luonnonlapsitukkaa lähti, so long! Mittaa riittää edelleen
varsinkin takaosastossa, joten mitään tolkuttoman radikaalia ei
tapahtunut. Olen tyytyväinen.
Tällä viikolla palautin yhden kouluhomman, joka oli kesken ehkä
hulppeat kahdeksan kuukautta. Sen viimeisen puuttuvan työn, pitihän
siitä ottaa kaikki irti ihan jäähyväismielessä. Kamala stressi siitäkin
ollut kaikki nämä kuukaudet ja sitten viikko sitten lauantaisena
aamupäivänä sen tein. Sain opettajalta kehut ja vitosen, siis
nappisuoritus.
No, eipä ole meikäläisen stresseissä
ennenkään järkeviä mittasuhteita ollut. Se työ vaan tuntui ihan
mahdottomalta viime syksynä. En meinannut millään ymmärtää, mitä siinä
haetaan. Sitten se olikin yhtäkkiä ihan simppeli! Ihan tottumuksesta
meinaa vieläkin tulla ajatus, että ai niin sekin perkele pitäisi tehdä
ja samassa muistaa, että ei kun sehän onkin jo tehty!
Samaa
en voi ihan vielä sanoa lopputyöstä, mutta - niin uskomatomalta kuin se
tuntuukin - valmistumista ensi kuussa ei voine enää välttää. Ja sitten
odottavatkin jo uudet opinnolliset haasteet ehkä.
Ne Ajatukset
eivät ole poistuneet. Asia on mielessä, mutta kaikessa rauhassa
ajatuksen tasolla tarkasteltavina vielä pitkän aikaa. Katsotaan, miltä
nyt ajan kanssa alkaa tuntua ja mitä tässä maailmassa ylipäätään
tapahtuu.
lauantai, 28. huhtikuu 2007
Kommentit