Haaraiset hiukset ovat historiaa ja tukkaan on palannut ryhti. Paljon pitkää luonnonlapsitukkaa lähti, so long! Mittaa riittää edelleen varsinkin takaosastossa, joten mitään tolkuttoman radikaalia ei tapahtunut. Olen tyytyväinen.

Tällä viikolla palautin yhden kouluhomman, joka oli kesken ehkä hulppeat kahdeksan kuukautta. Sen viimeisen puuttuvan työn, pitihän siitä ottaa kaikki irti ihan jäähyväismielessä. Kamala stressi siitäkin ollut kaikki nämä kuukaudet ja sitten viikko sitten lauantaisena aamupäivänä sen tein. Sain opettajalta kehut ja vitosen, siis nappisuoritus.

No, eipä ole meikäläisen stresseissä ennenkään järkeviä mittasuhteita ollut. Se työ vaan tuntui ihan mahdottomalta viime syksynä. En meinannut millään ymmärtää, mitä siinä haetaan. Sitten se olikin yhtäkkiä ihan simppeli! Ihan tottumuksesta meinaa vieläkin tulla ajatus, että ai niin sekin perkele pitäisi tehdä ja samassa muistaa, että ei kun sehän onkin jo tehty!

Samaa en voi ihan vielä sanoa lopputyöstä, mutta - niin uskomatomalta kuin se tuntuukin - valmistumista ensi kuussa ei voine enää välttää. Ja sitten odottavatkin jo uudet opinnolliset haasteet ehkä.

Ne Ajatukset eivät ole poistuneet. Asia on mielessä, mutta kaikessa rauhassa ajatuksen tasolla tarkasteltavina vielä pitkän aikaa. Katsotaan, miltä nyt ajan kanssa alkaa tuntua ja mitä tässä maailmassa ylipäätään tapahtuu.