Olin tässä yhtenä päivänä pitkästä aikaa illalla ulkona. Baarissa siis.
Ostin vähän uutta kosmetiikkaa ja peräti uuden hajuveden, jota olen
mielinyt ties kuinka kauan. Siis ennemmin vuosia kuin kuukausia. En
juuri tuota tuoksua ollut ajatellut, jotain tuoksua vain. Edullisen,
raikkaan tuoksun valitsin. Oikein Anttilasta! Pitkään mielin Puman
Flow-tuoksua, mutta jotenkin aika oli jo kulkenut sen ohi. Olin ehtinyt
vähän kyllästyä, vaikkei sitä itselläni ollutkaan. Puman Aqualla
virkistän itseäni tämän kesän.
Ja sehän tenhosi heti! Oikein miellyttävä lähestyminen oli baarissa. Ei
mitään humalaista kähmintää, että meille vai teille. Istui nätisti
viereen ja kysyi, että jos antaisi numeronsa, soittaisinko joskus
hänelle, niin voitaisiin mennä treffeille. Ensimmäistä kertaa pääsin
käyttämään fraasia "kiitos, mutta olen naimisissa". :o Kerroin
kuitenkin, että mukavasti kysytty. Tästä voi ottaa moni mies oppia, jos
mielii tytön kanssa ulos. Ilahduttava kokemus, vaikka jouduinkin
antamaan rukkaset. Myöhemmin samana iltana koin hämmentävän tapauksen,
joka päätyi erään miehen toteamukseen hyvyydestäni ihmisenä ja
loistavasta tulevaisuudestani. Siinä olikin ihmeteltävää yhdelle
illalle ihmiselle, joka ei nykyisin käy oikeastaan koskaan missään.
Olipa tulevaisuus mitä tahansa, niin nyt ei ainakaan näytä kovin
pahalta. Sain sen toivottoman lopputyöni valmiiksi ja arvosanaa tuli
koko tuskan edestä. Vitonen eli kiitettävä tuli siis ja mielestäni olin
ansainnut sen jo ihan pelkästä henkisestä kärsimyksestä työn sisällöstä
viis. Vilkaisin vähän ennakkoon opintokorttini yhteenvetoa ja samalta
sekin näytti. Jokainen päivä oli yhtä helvetin sinnittelyä ja näin
jälkikäteen en todellakaan osaa sanoa, miten ihmeessä selvisin maaliin.
Likimain vitosen keskiarvo kaiken sen jälkeen tuntuu ihan.. en edes
osaa kuvailla, miltä. Paitsi että hyvin epätodelliselta.
lauantai, 19. toukokuu 2007
Kommentit