Kun lapsuudessani kävimme mummin luona, saimme aina viimeistään ruokapöydässä kuulla kattavia sairaskertomuksia ja nauttia yksityiskohtaisista vaivojen kuvailuista. Tässä sitä nyt ollaan, samaa maata. Onko eväät esillä, mie alan vuodattaa!

Herra hyvästi hallitkoon, niin mummi aina sanoi. Kun ei niistä verikokeista selvinnyt mitään. Sanokaa minun sanoneen, niinhän minä sanoin. Verensokeri kunnossa, kilpirauhaset kunnossa, hemoglobiini kunnossa, tulehdusarvot kunnossa ja raskaustesti negatiivinen. Aamen. Verenpaine, joka oli tiistaina koholla, oli sitä hieman edelleen. Lääkärin mukaan osoittaa nyt vain sen, että jotain ylikierrosta on tämän tautistressin kanssa.

Samat oksetukset, pyörrytykset ja huimaukset jylläävät edelleen. Tapojeni vastaisesti myönnyin suorin vartaloin sairauslomalle. Jos elämä kaatuu näihin poissaoloihin, niin sitten kaatuu. En jaksa enää välittää. Katsotaan ensi viikon alulla, mikä on vointi.

Kotimatkalla ostin lääkärin suosituksesta kuumemittarin. Mittaan joka ilta lämmön ja kirjaan ylös, seurataan. Omasta suosituksestani ostin Yhä naisen kanssa -kirjan, parisuhteen käyttöhje edistyneille. Maksoi vajaat kuusi euroa, ja hepulla saattaa olla tälle tarvetta näinä väsyneinä päivinäni, jolloin kaikki ihme kikkailut saattavat erityisesti korostua.

Vuokraisäntä sanoi eilen, että olen kaunis ja tunnollinen vuokralainen.
Voiko sen lisätä ansioluetteloon?