Kun lapsuudessani kävimme mummin luona, saimme aina viimeistään
ruokapöydässä kuulla kattavia sairaskertomuksia ja nauttia
yksityiskohtaisista vaivojen kuvailuista. Tässä sitä nyt ollaan, samaa
maata. Onko eväät esillä, mie alan vuodattaa!
Herra hyvästi hallitkoon, niin mummi aina sanoi. Kun ei niistä
verikokeista selvinnyt mitään. Sanokaa minun sanoneen, niinhän minä
sanoin. Verensokeri kunnossa, kilpirauhaset kunnossa, hemoglobiini
kunnossa, tulehdusarvot kunnossa ja raskaustesti negatiivinen. Aamen.
Verenpaine, joka oli tiistaina koholla, oli sitä hieman edelleen.
Lääkärin mukaan osoittaa nyt vain sen, että jotain ylikierrosta on
tämän tautistressin kanssa.
Samat oksetukset, pyörrytykset ja huimaukset jylläävät edelleen.
Tapojeni vastaisesti myönnyin suorin vartaloin sairauslomalle. Jos
elämä kaatuu näihin poissaoloihin, niin sitten kaatuu. En jaksa enää
välittää. Katsotaan ensi viikon alulla, mikä on vointi.
Kotimatkalla ostin lääkärin suosituksesta kuumemittarin. Mittaan joka
ilta lämmön ja kirjaan ylös, seurataan. Omasta suosituksestani ostin
Yhä naisen kanssa -kirjan, parisuhteen käyttöhje edistyneille. Maksoi
vajaat kuusi euroa, ja hepulla saattaa olla tälle tarvetta näinä
väsyneinä päivinäni, jolloin kaikki ihme kikkailut saattavat
erityisesti korostua.
Vuokraisäntä sanoi eilen, että olen kaunis ja tunnollinen vuokralainen.
Voiko sen lisätä ansioluetteloon?
torstai, 12. tammikuu 2006
Kommentit