Lauantai ja aurinko paistaa! Woohoo!

Yöllä näin järkyttäviä painajaisia. Taisin päästä niistä muutamaksi yöksi eroon, mutta comeback oli sitten sitäkin kamalampi. En saanut itseäni hereille, vaikka muistan ahdistavimmissa kohdissa yrittäneeni. Heräsin ensimmäisen kerran jo puoli seitsemältä, mutta sain vielä onneksi kevyempää unta melkein kymmeneen asti. Oli autuasta torkahdella valoisassa aamussa, puhtaissa lakanoissa, hepun lämpimässä kyljessä. Näitä aamuja lisää!

Todellisuudessa nämä aamut taitavat olla tulevaisuudessakin yhtä kortilla kuin tällä hetkellä. En kuitenkaan voi olla siitä kovin pahoillani, koska asiat ovat etenemässä lupaavaan suuntaan. Olen saamassa jalkaa oven väliin haluamaani paikkaan. Eilen väläyteltiin mahdollisuuksia kesän suhteen. Jos asiat toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla, on kesän toimeentulo turvattu ja opintopisteitä ropisee tilille kuin itsestään siten, että syksyllä jää aikaa ns. oleellisempaan. Toki sillä kustannuksella, että kesällä ei lomailla. Se nyt kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Mutta jospa maltamme mielemme vielä. Parasta toivoen kuitenkin!

Aurinko paistaa siihen malliin, että olisi tyhmyyttä jäädä sisälle tänään.