Heräsin aamulla itsekseni hieman ennen kellon soimista. Tunsin jo sängyssä, että olo on tosi kummallinen. Edellisen illan loistavasti sujuneessa suunnittelyryhmän kokouksessa olin nauttinut koko illan aikana vain sen tyypillisen yhden siiderin, joten suuren luokan huimaus ei johtunut krapulastakaan.

Vääntäydyin ylös. Kahvia ei tehnyt mieli tippaakaan. Keitin pienen annoksen pikapuuroa, joka ei sanottavasti helpottanut oloa. Söin ennen kouluun lähtöä vielä hieman mysliäkin, ettei ainakaan liian alhainen verensokeri keikuttaisi.

Jaksoin olla koulussa puolitoista tuntia. Alkoi tuntua, että pitää oikeasti päästä pitkäkseen. Kellahdin sänkyyn yhdeltätoista, nukuin oikein hyvin ja heräsin kolmen tunnin kuluttua hepun tuloon. Nousin ylös ja huomasin, että olo ei ole muuttunut miksikään.

Syötiin lämmin ruoka, heppu kävi perinteisille päiväunilleen ja kuukahdin siihen kylkeen pian minäkin. Nukuin kai parisen tuntia. Mielenkiintoista nähdä, miten nämä yhteensä viiden tunnin päiväunet vaikuttavat yöuniin. En yleensä todellakaan villiinny nukkumaan tällä tavalla.

Heppu hieroi jumiutuneita hartioitani, joista arvelen huimauksen johtuvan. Voiko se jumitus väsyttääkin näin kamalasti? Vai onko tässä kysymys jonkin sortin uupumuksesta? Olen nukkunut sellaisia reilun kuuden tunnin yöunia tämän viikon, mutta tuskin se nyt...? Olo on edelleen humiseva.

Parisuhdearkikin päivittyi taas. Nyt lähden ostamaan hepun käsipuolessa ison pussin karkkia.