Heräsin aamulla itsekseni hieman ennen kellon soimista. Tunsin jo
sängyssä, että olo on tosi kummallinen. Edellisen illan loistavasti
sujuneessa suunnittelyryhmän kokouksessa olin nauttinut koko illan
aikana vain sen tyypillisen yhden siiderin, joten suuren luokan huimaus
ei johtunut krapulastakaan.
Vääntäydyin ylös. Kahvia ei tehnyt mieli tippaakaan. Keitin pienen
annoksen pikapuuroa, joka ei sanottavasti helpottanut oloa. Söin ennen
kouluun lähtöä vielä hieman mysliäkin, ettei ainakaan liian alhainen
verensokeri keikuttaisi.
Jaksoin olla koulussa puolitoista
tuntia. Alkoi tuntua, että pitää oikeasti päästä pitkäkseen. Kellahdin
sänkyyn yhdeltätoista, nukuin oikein hyvin ja heräsin kolmen tunnin
kuluttua hepun tuloon. Nousin ylös ja huomasin, että olo ei ole
muuttunut miksikään.
Syötiin lämmin ruoka, heppu kävi
perinteisille päiväunilleen ja kuukahdin siihen kylkeen pian minäkin.
Nukuin kai parisen tuntia. Mielenkiintoista nähdä, miten nämä yhteensä
viiden tunnin päiväunet vaikuttavat yöuniin. En yleensä todellakaan
villiinny nukkumaan tällä tavalla.
Heppu hieroi jumiutuneita
hartioitani, joista arvelen huimauksen johtuvan. Voiko se jumitus
väsyttääkin näin kamalasti? Vai onko tässä kysymys jonkin sortin
uupumuksesta? Olen nukkunut sellaisia reilun kuuden tunnin yöunia tämän
viikon, mutta tuskin se nyt...? Olo on edelleen humiseva.
Parisuhdearkikin päivittyi taas. Nyt lähden ostamaan hepun käsipuolessa ison pussin karkkia.
torstai, 13. lokakuu 2005
Kommentit