Voi kyynel!

Täällä siis niiskutan kyyneleitä vuodattaen ja syön viinirypäleitä. Sniisk. Jos kyynelehtiminen ei pian lopu, istun illalla suunnitteluryhmän kokouksessa silmät punaisina ja turvonneina.

Kyyneleiden osasyyllinen nukkuu kelteisillään sängyllä. Pilkkoi mokoma jonkun ylivireän sipulin keittiössä ja nyt tippuu hellulta silmät päästä. Enkä edes katsonut keittiöön päin.

Iltapäivän kehtuutus

Kehtuuttaa! Suomeksi sanottuna on vetämätön olo. Syytän pimeitä aamuja! Voisin pompsahtaa suoraan iltapäivän ohjelman yli illan mielenkiintoiseen osioon. Saisinko? En saisi. Pitää olla skarppina vielä jokunen tunti. Vastuullinen aikuinen.

Illuusion kuolema

Muutaman kyyneleen voisin tirauttaa todellisuuteen heräämisen johdosta. Olin jotenkin tuudittautunut illuusioon siitä, että opiskeluissa on tulossa vielä ennen joulua leppoisampi tahti. Tämä naurettava ajatus johtui siitä, etten ollut huomioinut meille syksyn mittaan tulevia uusia kursseja. Koko aikataulu läpsähti luukusta päin kasvoja tänään. Pakko myöntää, etten ollut lainkaan ilahtunut niistä täysiksi merkityistä päivistä. Täytyy juonia jokin juoni.


Mikään ei ole
murheellisempaa
kuin illuusion kuolema.

A. Koestler