Unta ei olevinaan riitä tämän pidemmälle.

Varmaan tunnin jo makasin hereillä hepun kyljessä, kunnes päätin nousta varhaiselle aamupalalle. Jospa tuon pienen vadelma-kaurapuuroannoksen jälkeen uni vielä kuitenkin tulisi joksikin tunniksi.

Näin käy aina joskus, kun on stressi. Mitään akuuttia en tosin tähän hätään tunnista, mutta kaipa tuo koulu ottaa niin kokonaisvaltaisesti päähän. Jos saisin itse valita, niin en kyllä miettisi sitä lauantaiaamuna kello viisi.

Nukun vielä täällä hepun luona, eli paljon paremmassa sängyssä kuin omani. Hassu juttu, joka on ollut meidän suhteen alusta asti - meillä on yhtä leveät sängyt, mutta hepun sänky on tuntunut aina puoli metriä leveämmältä. Omassa sängyssä välillä ahdistaa nukkua kaksin, kun siihen ei meinaa mahtua millään. Hyvin harvoin on samaa tunnetta hepun luona. Jokin psykologinen kuvio kai.

Nyt koitan mennä nukkumaan vielä hetkeksi yhtä makeasti kuin meidän poju.