Unta ei olevinaan riitä tämän pidemmälle.
Varmaan tunnin jo makasin hereillä hepun kyljessä, kunnes päätin nousta
varhaiselle aamupalalle. Jospa tuon pienen vadelma-kaurapuuroannoksen
jälkeen uni vielä kuitenkin tulisi joksikin tunniksi.
Näin käy aina joskus, kun on stressi. Mitään akuuttia en tosin tähän
hätään tunnista, mutta kaipa tuo koulu ottaa niin kokonaisvaltaisesti
päähän. Jos saisin itse valita, niin en kyllä miettisi sitä
lauantaiaamuna kello viisi.
Nukun vielä täällä hepun luona, eli paljon paremmassa sängyssä kuin
omani. Hassu juttu, joka on ollut meidän suhteen alusta asti - meillä
on yhtä leveät sängyt, mutta hepun sänky on tuntunut aina puoli metriä
leveämmältä. Omassa sängyssä välillä ahdistaa nukkua kaksin, kun siihen
ei meinaa mahtua millään. Hyvin harvoin on samaa tunnetta hepun luona.
Jokin psykologinen kuvio kai.
Nyt koitan mennä nukkumaan vielä hetkeksi yhtä makeasti kuin meidän poju.
lauantai, 15. lokakuu 2005
Kommentit