Näin kai koko yön painajaista. Heräsin monta kertaa omaan tuskaiseen
mutinaani. Ja mitä tekee heppu? Kääntää kuuliaisesti kylkeä, koska
luulee minun moittivan kuorsaamisestaan. Vaikka heräsin välillä,
vaivuin kerta toisensa jälkeen samaan painajaiseen.
Mielenkiintoista (minusta), kuinka unissani esiintyy nykyisin
toistuvasti eräs lapsuuteni ja nuoruuteni paikka. Niin tälläkin kertaa.
Ajoin siitä viime kesänä ohi ensimmäistä kertaa vuosiin, kun kiersin
melkein kaikki lapsuuteni maisemat, joissa en ollut parhaimmillaan
käynyt vuosikymmeniin. Jostain selittämättömästä syystä juuri tuo
paikka kummittelee nyt jossain alitajunnassani. Olin veikannut näin
käyvän ihan toisen paikan suhteen.
Olen edelleen tuskaisen
pahalla tuulella, eikä tuo pitkä painajainen ainakaan auttanut asiaa.
Tänään en meinannut herätä vielä puoli kymmeneltäkään, mikä on hyvin
epätavallista minulle. Heppu kuitenkin nousi tuolloin ylös ja -
ihmettelen tässä kohtaa syvästi herran logiikkaa - herätteli minuakin
sen verran, ettei uni enää tullutkaan. Olisin mielelläni nukkunut
pidempäänkin, kun kerrankin olisi unta riittänyt, eikä ole mitään
parempaakaan tiedossa.
Tähän kun vielä lisättäisiin
perinteinen sunnuntaiangsti, olisin varmasti mennyttä naista. Nyt
angstiin ei periaatteessa ole syytä, koska on loma. Tosin kaikkea
ikävää velvollisuutta olisi silti runsain mitoin.
Pois tämä alakulo ja masennus. Hus!
Olen aloittanut jo torjunnan. Kulhossa muhii pannukakkutaikina!
Herkun tapaan ryhdytään ensin toimeen ja ainesten ollessa kasassa
tarkastellaan reseptejä, että menikö oikein. Onnistumisen
mahdollisuudet näyttivät - luojan kiitos - hyviltä. En kertonut
hepulle, mitä teen. Saakoot nyt vähän positiivistakin yllätystä tähän
rasittavaan viikonloppuun.
Mukavaa sunnuntaita!
sunnuntai, 16. lokakuu 2005
Kommentit