Sateisen harmaata huomenta, murmeloiset!

Nyt ahdistaa oikein olan takaa. Lieneekö vuoden ainoa perjantai, josta aiheutuu tällainen angsti. Syysloma on lopuillaan. Loppupuoli syyslukukaudesta näyttäytyy mielessä mustana, tuskaisena suona. Asiaa ei suoranaisesti auta tuo hyvin niukasti madaltunut alkusyksyisten tehtävien pino. Tänään pitäisi saada asiaan ote, jos jotain meinaa pelastaa.

 Tänään olisi taas mahdollisuus pakata kimpsut ynnä kampsut ja hilautua viikonlopuksi hepun lukaaliin. Normaalistihan viihdyn siellä mitä mainioimmin, mutta nyt ajatus siitä rahtautumisesta ahdistaa. Jos meinaan vielä viikonlopun aikana harsia joitain tehtäviä kasaan, se onnistuu paremmin kotona. Katsotaan nyt. Pääasiahan kuitenkin on se, että meillä on yhteinen viikonloppu edessä joka tapauksessa.

Nukuinkin huonosti. Tosin siitä seurasi jotain mukavaakin, kun keskellä yötä kaivauduin hepun kainaloon kertomaan, ettei uni enää tule. Joitain hetkiä myöhemmin uni sitten taas tulikin, ja heppukin taisi ehtiä nukkua vielä melkein tunnin ennen kuin kello soi.

Eilen käytiinkin hepun kanssa lasillisilla lähikulman kuppilassa. Heppu oli levoton, ja välillä tekee hyvää käydä juttelemassa sillä tavalla pöydän ääressä. Toisenlainen keskustelun meininki. Ja oma tunnelmansa muutenkin, monestakin syystä. Tällä kertaa jaksoin kävellä kotiin ihan omin jaloin! Vrt. Hirnahtelua yössä.

Nyt aamukahvia ja pientä siistimistä, kun se sitten eilen jäi. Ai niin! Siistimiset jäivät, kun unohduinkin kaupungille pidemmäksi aikaa. Kiertelin, kun kerrankin on näin lomalla aikaa. Tein klassisen vaimoliikkeen ja ostin hepulle bokserit. Halusin jollain pienellä muistaa äskettäisestä onnistumisesta eräässäkin haasteessa.

Juu. Ehkä maailma näyttää jo vähän söpömmältä parin kahvikupillisen ja siistimmän kodin myötä.