Nukuin taas huonosti. Ötökkä ei herättänyt, mutta heräsin kolmen aikaan
muuten vaan, enkä saanut enää unta. Normaali stressireaktio. Stressin
syyt eivät todellakaan ole mitään vakavia ja saan tämän viikon aikana
hommat hienosti haltuun. Päätin antaa itseni nukkua tänään niin pitkään
kuin unta vain riittää. Jäin siis aamupäiväksikin kotiin. Hyvällä
harkinnalla - teen hommia kotona.
Laitan nyt alulle kaikki ne opiskeluun liittyvät projektit, joita
ajattelin katsella perjantaina. Saan tällä tavalla opiskeluun liittyvät
asiat pois mielen päältä jo tänään. Samalla voin pyhittää viikon
lopusta kokonaiset kolme päivää ihan vain omaan olemiseen. Huraa!
Illemmalla alkaa yksi ihan uusi projekti, joka on tietysti ollut pieni
jännityksen aihe. Tämän illan jälkeen olen senkin suhteen viisaampi ja
syksyn haasteet sen osalta ovat selkeämpiä, joten niitä on helpompi
työstääkin.
Pakko tunnustaa, että jostain takavasemmalta yllätti myös pieni
häästressi. Yhtäkkiä kaikki on niin todellista, oikeasti tapahtumassa
ja kymmenet vaihtoehtoiset visiot mylläävät päässä. Tämä mylläys tuli
tosiaan itsellenikin hieman yllätyksenä. Onhan näitä asioita aina
toisinaan tullut pohdiskeltua, yhdessäkin, mutta kuitenkin pääpaino on
ollut avioliitoossa, elämässä häiden jälkeen. Varsinaiset häät on
kuitattu näissä ajatuksissa usein pikaisena visiittinä maistraattiin.
Nyt kuitenkin se tilaisuuden ainutlaatuisuus houkuttelee sellaisiakin
unelmia, joihin ei ole edes varaa. Onneksi mieli alkaa jo tasaantua ja
muistaa, ettei minnekään ole kiire ja asia on pelkästään iloinen. Ja
vaikka budjetti olisi kuinka pieni, saamme itsemme näköisen ja oloisen
hääjuhlan.
Aika jännä huomata, että tunnen jonkinlaista vaivaannusta puhuessani
tästä onnestani. Koitan alitajuisestikin puhua siitä mahdollisimman
vähän. Jossain on niin vahva tunne siitä, että toisen onni ärsyttää
monia ihmisiä. Siitäkin huolimatta, että sain niin ihanan
onnitteluryöpyn! Kiitos vielä kerran! Eihän toisten
suhtautumisongelmista pitäisi välittää, mutta en vain osaa jakaa
onneani, jos tuntuu siltä, ettei vastapuoli halua sitä kanssani jakaa.
No, hepun kanssa voidaan sentään keskenämme hehkuttaa!
Onhan tässä varmasti itselläkin suhtautumista. Näin pintapuolisesti
tuskin näkyy, etten oli tottunut siihen, että elämä kantaa ja minulle
voi käydä myös hyvin. Heppu on ollut suuri opettajani tässä.Oma
varauksellisuuteni on tullut itsellenikin yllätyksenä. Se, miten vähän
olen luottanut yhtään mihinkään. Varsinkaan mihinkään hyvään. Tämä
suhde on kärsinyt siitä paljon. Siitäkin. Olen omalta osaltani
torpedoinut tämän suhteen totaalisesti kaksi kertaa. Rakkaus,
luottamus, turvallisuus, jatkuvuus, sitoutuminen, hyväksyminen - siinä
muutamia asioita, joita olen tässä suhteessa saanut rauhassa opetella.
Hopeatarjottimella tai kultalusikoin ei ole tarjoiltu palastakaan.
keskiviikko, 5. lokakuu 2005
Kommentit