Nukuin taas huonosti. Ötökkä ei herättänyt, mutta heräsin kolmen aikaan muuten vaan, enkä saanut enää unta. Normaali stressireaktio. Stressin syyt eivät todellakaan ole mitään vakavia ja saan tämän viikon aikana hommat hienosti haltuun. Päätin antaa itseni nukkua tänään niin pitkään kuin unta vain riittää. Jäin siis aamupäiväksikin kotiin. Hyvällä harkinnalla - teen hommia kotona.

Laitan nyt alulle kaikki ne opiskeluun liittyvät projektit, joita ajattelin katsella perjantaina. Saan tällä tavalla opiskeluun liittyvät asiat pois mielen päältä jo tänään. Samalla voin pyhittää viikon lopusta kokonaiset kolme päivää ihan vain omaan olemiseen. Huraa! Illemmalla alkaa yksi ihan uusi projekti, joka on tietysti ollut pieni jännityksen aihe. Tämän illan jälkeen olen senkin suhteen viisaampi ja syksyn haasteet sen osalta ovat selkeämpiä, joten niitä on helpompi työstääkin.

Pakko tunnustaa, että jostain takavasemmalta yllätti myös pieni häästressi. Yhtäkkiä kaikki on niin todellista, oikeasti tapahtumassa ja kymmenet vaihtoehtoiset visiot mylläävät päässä. Tämä mylläys tuli tosiaan itsellenikin hieman yllätyksenä. Onhan näitä asioita aina toisinaan tullut pohdiskeltua, yhdessäkin, mutta kuitenkin pääpaino on ollut avioliitoossa, elämässä häiden jälkeen. Varsinaiset häät on kuitattu näissä ajatuksissa usein pikaisena visiittinä maistraattiin. Nyt kuitenkin se tilaisuuden ainutlaatuisuus houkuttelee sellaisiakin unelmia, joihin ei ole edes varaa. Onneksi mieli alkaa jo tasaantua ja muistaa, ettei minnekään ole kiire ja asia on pelkästään iloinen. Ja vaikka budjetti olisi kuinka pieni, saamme itsemme näköisen ja oloisen hääjuhlan.

Aika jännä huomata, että tunnen jonkinlaista vaivaannusta puhuessani tästä onnestani. Koitan alitajuisestikin puhua siitä mahdollisimman vähän. Jossain on niin vahva tunne siitä, että toisen onni ärsyttää monia ihmisiä. Siitäkin huolimatta, että sain niin ihanan onnitteluryöpyn! Kiitos vielä kerran! Eihän toisten suhtautumisongelmista pitäisi välittää, mutta en vain osaa jakaa onneani, jos tuntuu siltä, ettei vastapuoli halua sitä kanssani jakaa. No, hepun kanssa voidaan sentään keskenämme hehkuttaa!

Onhan tässä varmasti itselläkin suhtautumista. Näin pintapuolisesti tuskin näkyy, etten oli tottunut siihen, että elämä kantaa ja minulle voi käydä myös hyvin. Heppu on ollut suuri opettajani tässä.Oma varauksellisuuteni on tullut itsellenikin yllätyksenä. Se, miten vähän olen luottanut yhtään mihinkään. Varsinkaan mihinkään hyvään. Tämä suhde on kärsinyt siitä paljon. Siitäkin. Olen omalta osaltani torpedoinut tämän suhteen totaalisesti kaksi kertaa. Rakkaus, luottamus, turvallisuus, jatkuvuus, sitoutuminen, hyväksyminen - siinä muutamia asioita, joita olen tässä suhteessa saanut rauhassa opetella. Hopeatarjottimella tai kultalusikoin ei ole tarjoiltu palastakaan.