Päivää vaan!

Mea kirjoitti tänään hyvin todenmukaisesti sisustamisesta. Melkein jo jännitin kirjoituksen loppupuolella, alanko inspiroituneena katsella tätä pientä asumustani taas sillä silmällä. Nyt voin huojentuneena kertoa, että en ala. Kulutin näet kaiken puhtini kirjoittamalla uuteen sivuraiteeseeni Wodehousesta.

Ollakseni tarkempi, Wodehouse ei vienyt puhtiani, vaan Blogger. Emme toimi tuolla kirjoituspuolella aivan samalla logiikalla ainakaan näin alkuun. Tietenkin olisin voinut täräyttää Herkun herkut jo tutuksi tulleeseen Vuodatukseen, mutta kun kaikkea pitää kokeilla. Halusin päästä roplaamaan Bloggerin mahdollisuuksia lähinnä tämän visuaalisen muokattavuuden osalta. Se kun on itselleni jostain syystä niin tavattoman tärkeää. Ja raivostuttavaa, kun en vaan osaa! Kyllä pitää mennä lisäoppia saamaan pikimmiten. Onko jossain koodauksen alkeiskurssia tädeille?

Mikä on, kun ei taidot riitä? Mikä on, kun ei onnistu? :rairai:

Matonen keksi muuten heti paljon paremman ja totuudenmukaisemman nimen tuolle sivuraiteelleni. Siitä olisi tietystikin pitänyt tulla Herkun hurahdukset. Olen kova tyttö hurahtelemaan. Tämä olikin varsinainen tietoisku minua hetkenkin seuranneille.

Voi elämän kevät ja jumalan pyssyt ja herran pieksut ja herrat hernemaassa! Kun väsyttää! Parin tunnin päästä aion olla skarppina oppimassa uutta, kun sisko tulee kurssittamaan bisnesasioissa. Silläkin on työpäivä takana, joten luvassa on taattua hysteeristä sisarushepulia. Ymmärrän hyvin, että heppu päätti väistyä vapaaehtoisesti takavasemmalle täksi illaksi. Pitäisiköhän viedä rappukäytävään jonkin sortin pahoittelu naapureita ajatellen. Kohta nauru raikaa! :D