Ihana aamu

Nukuin hyvin ja heräilin joskus ennen kahdeksaa. Tapojeni vastaisesti jäin pitkäksi aikaa sänkyyn. Ensin kainaloin hepun kanssa ja sen jälkeen jatkoin eilen aloittamani kirjan lukemista. Ihanaa! Sain aamiaisen sänkyyn ja nousin vasta joskus kymmenen aikaan. Heppu lähti jokin aika sitten kuntosalille. Itse söin eilisen kiinalaisen annoksen loput. Annokset ovat sen verran suuria, että niistä on minulle riittävästi kahdeksi ateriaksi.

Kirjat

Eilen kävin siis kirjastossa ihan niin kuin suunnittelinkin. En mennyt hakemaan mitään tiettyä kirjaa, vaan ihan mitä tahansa kevyehköä, suhteellisen vaivatonta, rentouttavaa luettavaa. Kävelin vain yhdelle hyllylle ja aloin selailla valikoimaa. Saaliistani voi päätellä minun osuneen H-hyllyn alkuun.

Haahtela, Joel - Elena
"Haikeankaunis tarina yksinäisestä miehestä ja arvoituksellisesta naisesta." Olen lukenut pari Haahtelaa aiemmin. Mieleen jäävä tyyli.

Haakana, Anna-Liisa - Se mitä et muista
"Kipeästi, armottomasti ja kiinnostavasti nähty analyysi naisen sielunelämän salatuista kerroksista." No, tutustutaan ilman ennakkoluuloja.

Haahti, Taina - Operaatio Onni
"Kertomus onnen metsästyksestä, siitä mitä tapahtuu, kun somistajana työskentelevä perheenäiti päättää vaihtaa kertaheitolla elämänsä tyylilajin." Olen menossa sivulla 120.  Tässä on jotain surkuhupaisan, välillä raastavankin todellista. En malta odottaa näkeväni, mihin tuossa tivolissa lopulta päädytään.

Huumoripalaksi oli pakko lainata taas Heikki Turusen Simpauttaja, vaikka osaan sen melkein ulkoa. Valitsen sieltä parhaita pätkiä, kippurassa nauraen luen niitä hepulle, joka ei tosiasiassa jaksa pidemmän päälle innostua noista repliikeistä ihan samalla volyymillä kuin hellunsa. Kerta toisensa jälkeen. Hepulle pitäisi ehkä näyttää se kirjasta tehty televisionäytelmä. Sekin on niin loistava!

Match Show

Sisko informoi lähistöllä pidettävästä koirien match showsta. On kuulemma meidän lempirotuja siellä edustettuna. Saatetaan ehtiä vielä loppuhuipennukseen, kunhan heppu palaa reissultaan. Onhan se vähän kuin veistä haavassa kääntäisi, kun meille ei pitkän suunnittelun jälkeen sitä omaa koiraa voinutkaan tulla hepulla ilmenneen allergian vuoksi, mutta on niitä hauvoja päästävä vähän taputtelemaan silti.

Muutto Amerikkaan

Yöllä näin pitkän ja todentuntuisen unen. Olin spontaanisti muuttamassa Amerikkaan. Toisinaan näen näitä matkustusunia. Unille on ollut ominaista hankala lähtö. Usein on puuttunut passi, mutta se ei ole ollut ongelmana enää sen jälkeen, kun viime talvena uudistin passini ihan oikeastikin. Nykyisin pääsen jo koneeseen ja lentoon asti.

Olin parin ystäväni kanssa lentokentällä. Mukanani oli repun lisäksi pienempi kassin. Tuo pieni kassi oli jatkuvasti hukassa. Kerran se jo löytyi tiskiltä, josta lunastettiin lentoliput. Jonotimme moneen kertaa tiskille. Huomasin myös, etten ollut rahallisestikaan varautunut. Jännitin tiskillä, miten maksun käy ja mietin, pärjääkö Amerikassa pelkällä Visa electronilla.

Ongelmana oli myöskin epävarmuus kohteesta, jonne olin muuttamassa. Siitä ei ollut itse asiassa lainkaan tietoa. Pettymyksen tuotti myös kentällä selvinnyt tosiasia siitä, ettemme olleet kaverini kanssa menossa edes samaan koneeseen, saati samaan kaupunkiin.

Tiskillä selvisi sellainenkin ongelma, että jos meinasin päästä aikanani edullisesti takaisin Suomeen, pitäisi Amerikasta tulla kotiin Aitoon kautta. Aitoo! Minulla ei ole minkäänlaisia siteitä kyseiseen paikkakuntaan. Ihmettelin, miten onnistuisin hankkiutumaan sellaiselle lennolle. Muihin lentoihin en uskonut itselläni olevan varaa lainkaan.

Kaikesta tästä huolimatta olin jossain vaiheessa jo lentokoneessa. Se ei näyttänyt lentokoneelta, vaan kokolattiamatolla varustetulta huoneelta ilman ikkunoita. Siellä lattialla istuimme laukkujemme kanssa ja ajattelin, ettei lentäminen olekaan ehkä niin pelottavaa. Olen hankkinut jonkinlaisen lentopelon jossain kohtaa elämääni, vaikka olen lentänyt aiemmin rennosti monia kertoja.

Syy unen kirjoittamiseen oli sen vahvuudessa. Se pyörii jatkuvasti jossain mielen perillä. Jospa se nyt jättäisi rauhaan.