Hurahdin MyHeritagen demo-sivun tukkoon, mutta sitä ennen sain selville yhteiset piirteeni Beyonce Knowlesin kanssa. Fantastista!
Olo onkin todella beyonce näin kuumehuuruisena ja pahoinvoivana. Erään
paritehtävän vastuu näyttää kaatuneen minulle. Mitään tuskin olisi
edelleenkään tapahtunut, ellen olisi lopulta laittanut hommaa alulle.
Olen itsekin auttamatta myöhässä asian kanssa, enkä työmäärältäni
yksinkertaisesti ehdi tehdä asiaa kunnolla. Laitoinkin jo ystävällistä
vinkkiä asiasta, että nyt on tässä päässä rahkeet loppumassa. Vituttaa.
Luojan kiitos on kuitenkin myös ystäviä. Siis Ystäviä. On tuntunut
aivan huikealta huomata, että niitä oikeasti on. Tiedän, että jokunen
Ystävä on tekstiviestin tai sähköpostin päässä, mutta että ihan täällä
näin. Täällä käsin kosketeltavissa. Ystäviä, joille on oikeasti
merkitystä sillä, mitä kuuluu. Vähän kuin varkain elämääni hiipineenä. Matonen kirjoitti hyvin.
On muun muassa ystävä, joka kysyy, olenko saanut syötyä ja joka
vastauksen kuullessaan liikuttuu myötäelossaan kyyneliin. Ystävä, jolle
aamulla voi soittaa sängystä, että tänään en yksinkertaisesti pääse
kouluun asti, käydäänkö luennon asiat myöhemmin läpi yhdessä. Ystävä
lupaa, rauhoittaa mielen ja antaa luvan jäädä kotiin. Ystävä, jolle
teen saman koska tahansa - näitä on ollut puolin ja toisin. Kaikkea ei
tarvitse jaksaa ja osata yksin. Se on tärkeä opetus. Yhdessä jaksaa
paremmin.
Tänään en kerta kaikkiaan jaksaisi. Olen yrittänyt tavata tenttikirjaa,
jonka olen viimetipassa huomannut hyvin kirjoitetuksi ja sisällöltään
peräti inspiroivaksi. Se ei valitettavasti ehdi nyt juuri enää tenttiin
auttaa. Luen kirjan paremmin paremmalla ajalla ihan itseni takia. On
tämäkin hulluutta. Olisipa jaksanut perehtyä asiaan aiemmin.
maanantai, 28. marraskuu 2005
Kommentit