Hurahdin MyHeritagen demo-sivun tukkoon, mutta sitä ennen sain selville yhteiset piirteeni Beyonce Knowlesin kanssa. Fantastista!

Olo onkin todella beyonce näin kuumehuuruisena ja pahoinvoivana. Erään paritehtävän vastuu näyttää kaatuneen minulle. Mitään tuskin olisi edelleenkään tapahtunut, ellen olisi lopulta laittanut hommaa alulle. Olen itsekin auttamatta myöhässä asian kanssa, enkä työmäärältäni yksinkertaisesti ehdi tehdä asiaa kunnolla. Laitoinkin jo ystävällistä vinkkiä asiasta, että nyt on tässä päässä rahkeet loppumassa. Vituttaa.

Luojan kiitos on kuitenkin myös ystäviä. Siis Ystäviä. On tuntunut aivan huikealta huomata, että niitä oikeasti on. Tiedän, että jokunen Ystävä on tekstiviestin tai sähköpostin päässä, mutta että ihan täällä näin. Täällä käsin kosketeltavissa. Ystäviä, joille on oikeasti merkitystä sillä, mitä kuuluu. Vähän kuin varkain elämääni hiipineenä. Matonen kirjoitti hyvin.

On muun muassa ystävä, joka kysyy, olenko saanut syötyä ja joka vastauksen kuullessaan liikuttuu myötäelossaan kyyneliin. Ystävä, jolle aamulla voi soittaa sängystä, että tänään en yksinkertaisesti pääse kouluun asti, käydäänkö luennon asiat myöhemmin läpi yhdessä. Ystävä lupaa, rauhoittaa mielen ja antaa luvan jäädä kotiin. Ystävä, jolle teen saman koska tahansa - näitä on ollut puolin ja toisin. Kaikkea ei tarvitse jaksaa ja osata yksin. Se on tärkeä opetus. Yhdessä jaksaa paremmin.

Tänään en kerta kaikkiaan jaksaisi. Olen yrittänyt tavata tenttikirjaa, jonka olen viimetipassa huomannut hyvin kirjoitetuksi ja sisällöltään peräti inspiroivaksi. Se ei valitettavasti ehdi nyt juuri enää tenttiin auttaa. Luen kirjan paremmin paremmalla ajalla ihan itseni takia. On tämäkin hulluutta. Olisipa jaksanut perehtyä asiaan aiemmin.