On se jännä juttu, että vaikka kuinka aamulla tuntuu, ettei yksinkertaisesti pysty lähtemään kouluun ja istumaan siellä asiallisena ynnä tarkkavaisena, niin siitä huolimatta jalat vievät sinne ja luennoistakin selviää hengissä.

Nyt on jo kiire labraan, mutta kerronpa teille kuitenkin vielä hauskan tapauksen eiliseltä illalta. Nuorempi ötököistä oli tavalliseen tapaansa iltalenkillä pallossaan. Se siis tykkää huristella sillä ympäri huoneistoa, eikä sitä silloin tarvitse jatkuvasti kytätä. Tai siis näin on aina aiemmin ollut.

Katselin toisella silmällä telkkaria, toisella silmällä blogeja. Olin tietoinen siitä, että tasaista pallon rolinaa ei ollut kuulunut hetkeen. Se on kuitenkin ihan tavallista sekin. Ötökkä saattaa välillä pestä itseään tai nuuskutella pitkään esimerkiksi kenkien kiinnostavia hajumaailmoja. Yhtäkkiä kuitenkin huomaan ötökän sipsuttelevan muina hamstereina normaaleja reittejään - ilman palloa!

Otin ötökän kainaloon ja etsin pallon. Pallo oli jäänyt sängyn alle. Sen luukun pehmeämmät kiinnitysosat oli kaikessa hiljaisuudessa nakerrettu poikki. Luulen, että vapaus oli yllättänyt ötökän itsensäkin. Tai siis tuntuu vaikealta ajatella, että se olisi pienessä mielessään pystynyt niin johdonmukaiseen päättelyyn. Semmoinen veijari se!

Olen muuten tosi iloinen, kun Ihanat Naiset ovat päässeet niin hyvään vauhtiin!