Sanaton olo. Parin vuodokauden sisällä on tapahtunut paljon, konkreettisesti ja henkisesti. Tapahtumien ja tunteiden pyörremyrsky on pyyhkäissyt Herkkulan yli. Tulivat ne kauan odotetut kyyneleetkin viimein. Sain myös kerrottua viime aikojen tunteistani, joista en ollut vielä puhunut kenellekään. On jotenkin selvempi olo.

Nyt pitäisi voida vain syödä ja nukkua muutama päivä. Se ei tietenkään ole mahdollista kaikkien miljardien rästitöiden takia, mutta on sentään viikonloppu. Olen joka paikasta jumissa niin, että huimaa. Selviydyin sentään kirjastoon ja takaisin aamupäivällä.

Välttämättömyyksien lisäksi lainasin kaksi Anni Polvan kirjaa - Vihaan hameväkeä ja Vihellä minulle Viki. Tielleni osui myös Marika Katajan ja Jani Hollandin tsunamista kertova kirja, Tuhon aalto. Sitä olen lukenut nyt kai viimeisen tunnin. Tänään on tasan 11 kuukautta tapahtumista.

Odotan heppua kuntosalilta ja kaupasta. Lupasi tehdä jykevää perusruokaa. Jollainhan tässä on saatava hieman voimia takaisin.

Maa oli muuttunut valkeaksi yön aikana.