Ajauduin taas kaupungille! Huomennahan on tentti, joten jalkautuminen erilaisten putiikkien maailmaan oli luonnollinen ja odotettavissa oleva tapahtuma.

Enää puuttuu vain joitain hankintoja pikkusiskolle ja hepulle. Nekin oikeastaan on jo mietitty, joten ongelmitta on selvitty ja todennäköisesti selvitään loppuun saakka. On ollut oikein kivaa! Kaikkea ihanaa olisi edelleen mielessä, mutta tässä alkaa jo nyt olla budjetillisesti vaarassa mahdollinen piipahtaminen pääkaupungissa joulun tienoilla.

Neljä joulukorttia odottaa lattialla viimeistelyä, sitten on sekin asia kunnossa. Elmalla on sellainen siivousspektaakkeli menossa, että väkisin tässä jo pohtii omankin pikkukodin jouluistamista. Jouluistaminen ei tosin tarkoita täällä sen kummempaa kuin että siivoan ihan normaaliin tapaan ja ostan hyasintin. Kynttilöitä on ja kenties niitä tulee jouluna vähän lisääkin. Joululevyn kasasin jo vuosi sitten.

Jouluruokien ihmettely on edessä myös. Kovin harmillista, ettei sitä pakastinta vielä ole. Äidin luona vietämme aaton ja sinne viemme osuutemme. Joitain jouluruokia haluan kotiinkin juhlapyhiksi, muttei kyllä mitään yletöntä ole mielessä eikä hingussa. Sämpylä- ja pannukakkutarpeita kun on riittävästi, niin selviää kaikesta.

Kyllä tässä alkaa siis joulutunnelmaan päästä, kun vielä tämän viikon jaksaa vähän opiskella!


Rauhoituhan nyt, apina!

Pakko tähän loppuun pieni kasku laittaa eilisillalta, vaikka se menee varmastikin myös Parisuhdearkeen. Juttelimme hepun kanssa illalla kaikenlaista ja oma juttuni lähti rönsyämään melkoisiin sfääreihin. Heppu on tottunut herkunkäsittelijä ja pian tulikin lempeä neuvo: "Rauhoituhan nyt, apina!".

Rakkaalla on monta nimeä. Eilen olin kuulemma koala, kun viikonlopun eron jälkeen ryntäsin halaamaan heppua ja tuttuun tapaan kiipesin eteisessä seisovan hepun syliin kuin koala puunrunkoa pitkin. Itse kutsun heppua usein paviaaniksi.

Voi ei! Katselin koalan kuvia ja ne ovat kyllä ihan liian ihania! Vaikea käsittää, että tuonkin näköisiä otuksia on ihan oikeasti olemassa.