Mäyyy. Ikävä. Sisäinen kalenterini kertoo, että on perjantai ja lähes poikkeuksetta se tarkoittaa näihin aikoihin sitä, että minulla on kainaloaika. Mutta ei tänään.

Heppu istuu junassa ja puhelimestaankin on akku lopussa. En voi edes lähettää mäymäy-painotteisia iuiu-viestejä. Tai siis voin, mutta ilman vastakaikua. Ikävä tuntuu hullusti ihan fyysisenä. Enkä nyt tarkoita mitään erogeenisten alueiden tärinöitä. Tai jos tarkoittaisin niitäkin, niin en kertoisi teille.

Vastikään oltiin viikon arkisektori erossa, mutta eihän se ole ollenkaan sama kuin viikonloppu. Arki hujahtaa vauhdilla, väsyttää ja usein kaipaakin sen kaiken tekemisen keskellä ihan omaa rauhaa. Mutta nyt haluan kainaloon!

Sen sijaan laskeudun nyt tuonne lattiatasolle askartelujeni pariin. Luvassa muutama joulukortti lisää. Muistin ostaa uuden setin kirjekuoriakin.

Lohtu: Ostin kilon hyviä klementiinejä!