Kysyin yöllä unissani kahteen kertaan 'Mistä nuo kävyt on tänne tullu?'. Ja herätessäni omaan kysymykseeni ärsytti, kun heppu ei vastannut mitään. Unessa olin tosin kysynyt asiaa siskoltani, joka oli jostain syystä tuonut valtavan määrän käpyjä luokseni. Aamulla heppu kertoi vastaamattomuutensa syyksi sen, ettei tiennyt vastausta.
Viime yönä olin unessani myös jälleen täällä, mutta ilmapiiri ei ollut läheskään yhtä seesteinen. Siellä oli kaikenlaista kaaosta menossa. Paikka oli nyt aiempaa enemmän turistipaikka. Ihmiset olivat saaneet paikallisessa (!!) Carrolsissa (!!) ruokamyrkytyksen, joka oli jostain syystä tarttuva ja epidemian pelko oli todellinen. Sen lisäksi ilmassa oli myös sodan uhkaa ja eräästä satamasta lähti sotavarustelua jollekin läheiselle saarelle. Oli myös jonkinlaista pakoonjuoksua. Kauneuden tallentamiseksi ostin huoltoasemalta kertakäyttökameran, jota en ensin osannut käyttää. Muistan ottaneeni isästäni valokuvia rantahietikossa, jossa maisemat taas muistuttivat paljon erästä lapsuuden paikkaa, jonne tunnen ikuista ikävää.

Olemme täällä hepun luona ja sain viimein kuumemittarin käsiini. Lukema on perinteinen 37,2 astetta, joka on tautilämpötilani. Terve lämpötila on 36,5 astetta. Muita lämpötiloja kehoni ei sitten tunnekaan.

"Lähetään cityyn ja ostetaan sulle jotain kivaa!", ehdotti heppu.
Kiusaus on kuumeesta huolimatta suuri.