Tellement loin de ce monde (Så långt bort från den här världen)

Eilen, kun suunnitteluryhmän palaverissa nautimme glögejämme eräässä pubissa, soi taustalla pariinkin otteeseen Kentin FF-kappale. Totesimme molemmat pitävämme kyseisestä yhtyeestä. Päätin, että kotona laitankin heti Kentin soimaan. Se on ollut vähän unohduksissa jonkun aikaa, mitä nyt Isola taisi pyöriä stereoissa joskus alkusyksystä muutaman kerran.


Nyt soi Vapen och ammunition. Olen hyvin hämilläni siitä, että taisin johtaa ystävääni harhaan. Olin nimittäin varma, että omistan ihanakantisen Hagnesta Hill -levyn. Hekumoin jo laittavani juuri kyseisen levyn soimaan, jahka pääsen kotiin. En löydä sellaista mistään! Pitää vielä kerran katsoa levykätköt läpi, mutta ilmeisesti se vain on aikoinaan ollut ikuisuuden lainassa kirjastosta. Jos näin on, kyseinen levy on hankittava välittömästi.

Oikeastaan tästä yhtyeestä pitäisi hurahtaa Ylihulpentumisia ja hurahduksia -blogissa. Sen verran asiaa  ja tunteen paloa riittäisi.

Se tenttiin lukeminen sitten eilen tosiaan jäi, kun en juuri kotona istuskellut. Lähdin illanviettoon ja oli ihan mukavaa. Erityisen kivaa oli nähdä vanhaa ystävätärtä, jota en ole nyt hetkeen ehtinyt tapaamaan. Hullua oli huomata, kuinka outoa oli olla eräässäkin myöhän yön baarissa, jossa olen tainnut viimeksi olla joskus vuosi sitten, enkä tänä vuonna ole muutenkaan tullut käyneeksi pitkän kaavan mukaan kovinkaan montaa kertaa missään. Kuitenkin olen reilun vuosikymmenen pitänyt näitä paikkoja kuin toisena kotinani ja nyt sitten oli jotenkin ihan vierasta katsoa sitä meininkiä. Mielenkiintoinen ilmiö. Eipä silti, tanssimaan teki mieli ihan hullun lailla, mutta siihen aktiviteettiin ei taaskaan löytynyt seuraa.


Nyt aamukahveja ja blogeja. Sen jälkeen palaan sänkyyn lukemaan. Palaan! Lueskelin siellä nimittäin jo jonkin aikaa ennen kuin nousin ylös. Eikö kuulostakin ahkeralta ja tehokkaalta?