Eiliestäkin selvittiin, mutta voih! Kourallinen lukijoita kyllästyi ja otti hatkat. Näinhän siinä käy, kun ote herpaantuu. Kiire ja väsymys näkyy, se on elämää se.

Eilen purkautui annos stressiä ja annos ikävää. Siihen päälle väsynyt ja puolikuntoinen olo. Murr! Hepun ikävä purkautui lempeänä kiusoitteluna, jota en vain lopulta enää yksinkertaisesti jaksanut. Varoituksen sanana olin todennut noin 15 kertaa, että 'sä olet ärsyttävä'. Ei auttanut, joten tapahtui tulivuoren purkaus.

Illemmalla kävimme kaupungilla kävelemässä, päästelin loput höyryt hieman pakastuneessa talvi-illassa. Heppu osti Kirjatorilta mainioita postikortteja postcrossing-harrastustani varten. Tarkoitus oli, että olisimme nukkuneet kumpikin kotonaan, mutta sovun lämmittäessä mieltä ei toisesta halunnutkaan päästää irti. Kaivauduimme sänkyyn jo kahdeksalta ja rauhoitimme illan lämpöiseen yhdessäoloon.

Nukuin älyttömän huonosti. Ötökkä oli monen rauhallisen yön jälkeen taas hepulissa. Kun ötökkä asettui, hepun pitikin jo herätä töihin. Kellohan soi nykyisin 3:45 aamuvuoroon. Tuntui, että hepulla meni ikuisuus pukiessa ja ehdin herätä siinä sen verran, että unta sai hakea niin Anni Polvasta kuin Internetistäkin. Eikä uni oikein enää kunnolla tullut sittenkään. Mitä nyt tietysti hetki ennen oman kellon soimista.

Ohoo! Ulkona paistaa aurinko! Ihana, ihana valoilmiö!