Olipa ihana jouluaatto! Leppoisaa, kiireetöntä yhdessäoloa äidin kotoisan kauniissa kodissa. Äiti sai vieraakseen minut, siskon ja kumpaisenkin heppumiehet. Kaikki tulemme vähintäänkin mukavasti juttuun keskenämme, niin ei tarvitse kenenkään turhia pingottaa tai jännittää. Saa olla niin kuin on.

Talon täytti siskon ja miehensä ansiosta ihana piparin tuoksu. Taikinakin oli vallan itse tehty. Itse kannoin korteni kekoon puolukkasämpylöillä, jotka leivoin aamulla ennen lähtöä. Muutaman valokuvan lisäsin siis jo kansiooni.

Lahjoja oli kuin lapsuuden jouluna. Joka joulu se sovittu 'ihan vain pari pakettia' kasvaa yli mittojensa. Vähävaraisessa käsityöläisperheessä tehdään paljon itse, annetaan rakkaudella mietittyjä, osuvia paketteja, kun toisten mieltymykset ja tarpeet tunnetaan niin hyvin. Vuoden mittaan ehtii kuulla paljon hyviä vihjeitä.

Tänä vuonna selvästi erottuvina teemoina olivat pelit ja kirjat. Meillä hepun kanssa odottavat pelaajaansa puinen Domino, Carcassone ja Master mind. Heppu sai historiaan liittyvää kirjallisuutta mieltymyksensä mukaan, minä taas taiteisiin liittyviä toivekirjoja, sekä Anni Polvan kirjan Kelpaanko sinulle. Voitte vain kuvitella, kuinka mieleisiä! Eikä siinä vielä ollenkaan kaikki, vaikka olin ihan pökerryksissä jo noistakin.

Ihaninta oli nähdä meidän pieni perheyhteisö koossa ja onnellisina yhdessä. Perheemme tarina on varsin kivikkoinen, mutta siinä me olimme ja illan aikana nauroimme lähes hysteerisinä monet kerrat. Kun hepun kanssa kymmenen aikaan illalla kävelimme kohti (tulevaa yhteistä) kotia, totesin vähintään viisi kertaa matkan aikana, kuinka ihana joulu oli. Totean sen vielä varmasti moneen kertaan.

Valokuvia otettiin kahden kameran voimin, joten riemukkaita otoksia on tulossa näytillekin asti vielä lisää myöhemmin. Riemukkaimmat kuvat sisältävät henkilöitä, joten ne ovat valitettavasti pienemmän yleisön ilo.