Ja juuri kuulin tuota kuvaa räpeltäessäni, että äidin vinttiin ja lämminvarastoon oli murtauduttu. Tietäähän sen, ettei siellä mitään pitäisi säilyttää, mutta ei muuallekaan mahdu. Molemmat kopit olivat täynnä kolmen ihmisen historiaa.

Sieltä vietiin muun muassa kaikki omistamani vinyylilevyt aina 80-luvulta alkaen. Tavaroita oli levitelty pitkin käytäviä. Vaikea näin äkkiseltään sanoa, mitä kaikkea muuta. Lapsuuden ja nuoruuden juttuja, muistoja ja muita sillä tavalla tärkeitä juttuja. Jokin aika sitten mietin, missähän kaikki päiväkirjani ovat. Toivottavasti ne ovat äidillä jossain sisällä.

Kylläpä kirpaisi, ihan todella. Nyt on turta olo.
Olkoot kaikki, en jaksa enää välittää.