Taas on uuteen päivään noustu, eikä yhtään eilistä innokkaampana. Tänään on sellaisia luentoja, ettei kukaan huomaisi, vaikkei siellä olisikaan. Poissaolokiintiö oman oppimisen nimissä alkaa vain olla täynnä - näistä asioista kun olisi tarkoitus jotain tietääkin. Menen myös puhumaan jälleen kerran lopputyöstäni ja saan pelkästä ajatuksesta hillittömän ahdistuksen.

Jos jotain hauskaa pitäisi kertoa, niin sitä tarjoili eilen typykkä juoksupallonsa kanssa. Kyse on siis vapaaehtoisesta huvista, josta ötökkä on itse osoittanut pitävänsä. Se oli ensimmäistä kertaa pallossa täällä uudessa kodissa ja jestas sentään sitä riemua! Uusia paikkoja ja tilaa ainakin kolme kertaa enemmän.  Typykkä rullasi pelottomasti hirmuisella vauhdilla pitkin olohuonetta, eteisen kautta makuuhuoneeseen ja takaisin. Monta mutkaa taisi jäädä vielä tutkimattakin.

Pihalla metelöi jokin lunta siirtelevä vempain. Älkää nyt sanoko, että siellä on polviin asti luntakin. Armoa! Enkö todellakaan voi jäädä kotiin?

Strangelove heitti haasteella, käsittelen sitä myöhemmin tänään.