Taas on uuteen päivään noustu, eikä yhtään eilistä innokkaampana.
Tänään on sellaisia luentoja, ettei kukaan huomaisi, vaikkei siellä
olisikaan. Poissaolokiintiö oman oppimisen nimissä alkaa vain olla
täynnä - näistä asioista kun olisi tarkoitus jotain tietääkin. Menen
myös puhumaan jälleen kerran lopputyöstäni ja saan pelkästä ajatuksesta
hillittömän ahdistuksen.
Jos jotain hauskaa pitäisi kertoa, niin sitä tarjoili eilen typykkä juoksupallonsa
kanssa. Kyse on siis vapaaehtoisesta huvista, josta ötökkä on itse
osoittanut pitävänsä. Se oli ensimmäistä kertaa pallossa täällä uudessa
kodissa ja jestas sentään sitä riemua! Uusia paikkoja ja tilaa ainakin
kolme kertaa enemmän. Typykkä rullasi pelottomasti hirmuisella
vauhdilla pitkin olohuonetta, eteisen kautta makuuhuoneeseen ja
takaisin. Monta mutkaa taisi jäädä vielä tutkimattakin.
Pihalla metelöi jokin lunta siirtelevä vempain. Älkää nyt sanoko, että
siellä on polviin asti luntakin. Armoa! Enkö todellakaan voi jäädä
kotiin?
Strangelove heitti haasteella, käsittelen sitä myöhemmin tänään.
keskiviikko, 25. tammikuu 2006
Kommentit