Mikä se huonovointisuus sitten eilen olikin, se vaikuttaa olevan poissa.
Eilinen olikin melkoista potemista. Enimmäkseen oli pysyteltävä makuulla, mutta päivän pelastivat hyvä kirja
ja heppu, joka oli mainiota seuraa. Tunnelma oli niin mukava, että
olisi ollut sääli rikkoa se vain siksi, että toisen herätyskello soi
aamuyöstä 3.45. Yleensä se tarkoittaa sitä, ettei nukuta samassa
sängyssä, kun en välttämättä saa unta hepun herätyksen jälkeen. Nyt en
jaksanut välittää. Lueskelin sitten jonkun aikaa kirjaa neljän aikaan.
Hieno aamuvirkkurytmini tuhoutui lomalla täysin. Ensimmäistä kertaa
vuosiin. Oma kelloni yritti herättää yhdeksän aikaan, että pääsisin
viimein terveydenhoitajalle. Siitä ei tullut yhtään mitään. Lopulta
herääminen siirtyi aina yhteentoista, jolloin oli pakko herätä sopimani
tärkeän puhelun vuoksi. Yritän nyt puheluiden makuun päästyäni soittaa
myös käräjäoikeuteen, mutta siellä on vaihde ruuhkassa.
Huomaa, että arki on tänään lähtenyt käyntiin. Ilokseni voin myös
todeta, että olen lomani aikana päässyt oikeasti irti arjesta. Se on
iloinen asia, vaikka nyt podenkin hetkellistä avuttomuutta.
Olen normaalisti erinomainen organisoija ja kokonaiskuvan hahmottaja.
Pystyn pitämään käsissäni vaikka kuinka monia ohjia ja luovimaan
hienosti läpi erilaisten ryteikköjen. Tällä hetkellä kaikki on
totaalisen levällään, pallot hukassa ja ohjakset lipsuneet käsistä.
Suorittaja minussa on häviöllä! Se on oikeastaan vain hauskaa. Etenkin
kun tiedän, että tilanne on taas hallussa lähitulevaisuudessa.
Nyt yritän hoitaa sen pahuuden litteroinnin viimein loppuun, koska olen
luvannut palauttaa nauhurin tänään. Illalla pääsen vihdoin
hierottavaksi. Ainakin osa tästä nytkin takaisin hiipivästä
huimauksesta on takuuvarmasti kokonaisvaltaisen jumituksen syytä. No,
se saa lähtöpassit tänään! Muahahaa!
maanantai, 9. tammikuu 2006
Kommentit