Mikä se huonovointisuus sitten eilen olikin, se vaikuttaa olevan poissa.

Eilinen olikin melkoista potemista. Enimmäkseen oli pysyteltävä makuulla, mutta päivän pelastivat hyvä kirja ja heppu, joka oli mainiota seuraa. Tunnelma oli niin mukava, että olisi ollut sääli rikkoa se vain siksi, että toisen herätyskello soi aamuyöstä 3.45. Yleensä se tarkoittaa sitä, ettei nukuta samassa sängyssä, kun en välttämättä saa unta hepun herätyksen jälkeen. Nyt en jaksanut välittää. Lueskelin sitten jonkun aikaa kirjaa neljän aikaan.

Hieno aamuvirkkurytmini tuhoutui lomalla täysin. Ensimmäistä kertaa vuosiin. Oma kelloni yritti herättää yhdeksän aikaan, että pääsisin viimein terveydenhoitajalle. Siitä ei tullut yhtään mitään. Lopulta herääminen siirtyi aina yhteentoista, jolloin oli pakko herätä sopimani tärkeän puhelun vuoksi. Yritän nyt puheluiden makuun päästyäni soittaa myös käräjäoikeuteen, mutta siellä on vaihde ruuhkassa.

Huomaa, että arki on tänään lähtenyt käyntiin. Ilokseni voin myös todeta, että olen lomani aikana päässyt oikeasti irti arjesta. Se on iloinen asia, vaikka nyt podenkin hetkellistä avuttomuutta.

Olen normaalisti erinomainen organisoija ja kokonaiskuvan hahmottaja. Pystyn pitämään käsissäni vaikka kuinka monia ohjia ja luovimaan hienosti läpi erilaisten ryteikköjen. Tällä hetkellä kaikki on totaalisen levällään, pallot hukassa ja ohjakset lipsuneet käsistä. Suorittaja minussa on häviöllä! Se on oikeastaan vain hauskaa. Etenkin kun tiedän, että tilanne on taas hallussa lähitulevaisuudessa.

Nyt yritän hoitaa sen pahuuden litteroinnin viimein loppuun, koska olen luvannut palauttaa nauhurin tänään. Illalla pääsen vihdoin hierottavaksi. Ainakin osa tästä nytkin takaisin hiipivästä huimauksesta on takuuvarmasti kokonaisvaltaisen jumituksen syytä. No, se saa lähtöpassit tänään! Muahahaa!