Kun on kuumeillut puolitoista kuukautta puolikuntoisena ja nyt
viimeiset päivät kärsinyt niin pahoinvoinnista kuin huimauksestakin, ei
liene ihme, ettei oikein meinaa jaksaa mitään ylimääräistä. Helposti
ahdistaa ja raivostuttaa, jos kerta toisensa jälkeen joutuu
muistuttamaan lähimmäistään siitä, että vaikka pakon edessä toimin,
hoidan asioita ja olen ylipäätään hengissä, olen silti ihan helvetin
lopussa. Ehkä jopa hieman huolissani terveydestäni.
Ylimääräiseltä tuntuvat muun muassa pienimpienkin asioiden
selittäminen. Hermot hirttävät kiinni sillä sekunnilla, kun toinen ei
meinaa ymmärtää, ymmärrä ymmärtää, eikä varsinkaan ymmärrä antaa olla.
Raivostuttaa niin paljon, että tekisi mieli repiä, riipiä ja raastaa
jotain kappaleiksi.
Ja nyt pitäisi vain tyynesti syödä kunnolla, että jaksaa paastota
aamuun verikokeiden takia. Harvoin valitan tällä tavalla, siitäkin
voinee päätellä jotain.
tiistai, 10. tammikuu 2006
Kommentit