Kirjoitettu noin klo 14
Ongelmia Vuodatuksessa
Vuodatus oli ilmeisesti taas ruuhkautumisesta katollaan, joten
naputtelen pitkästä aikaa asiani WordPadilla. Tätä ongelmaa on nyt
viime aikoina ilmennyt, mutta Tuomas-poloinenkin on sairaslomalla.
Harmillisia nämä nyt ilmenneet toistuvat ongelmat, koska arvostan
Tuomaksen työtä ja pidän Vuodatuksesta tosi paljon. Kuitenkin arvostan
myös täyttä toimivuutta ja varmuutta. Harmillista siksikin, että
katkoksen vuoksi lähes jokainen Vuodatuksen blogi haamupäivittyy
Blogilistalla ja siinä on monen sivun suosikkilista hivenen solmussa.
Tekniikan ihmemaailma
Aamulla muistin, että taloudessahan on tätä nykyä mikroaaltouuni!
Lämmitin siis hieman eilistä pannukakkua aamupalaksi. Vaihtelua, koska
olenhan tottunut nauttimaan eilispäiväiset pannarit kylminä.
Viikonloppuna kaappeja järjesteltäessä totesin käytössäni olevan myös
munankeittimen ja voileipägrillin, jotka ovat ilmeisesti aikoinaan
tulleet lahjan muodossa.
Isoin ilo lienee kuitenkin
dvd-laitos. Sellaistahan en ole eläissäni omistanut, enkä videoitakaan
enää vajaaseen kymmeneen vuoteen. En ole vielä oikein älynnytkään, että
nyt voin milloin tahansa lampsia kirjastoon tai Makuuniin
elokuvanautinnon nimissä. Televisiokin on neljä kertaa
lainatelevisiotani suurempi.
Kaikenlaista! Kyllä tässä on
melkein kuin Liisa Ihmemaassa, sen verran vähällä olen itse tottunut
olemaan. Pakastinta kaipaan, sitä tässäkään huushollissa ei ole.
Postissa
Postimerkit olivat loppuneet, joten lähdin postittamaan ulkomaan
kirjeenvaihtoni ihan Postiin asti. Tulin samalla ennakkoäänestäneeksi,
kun sellainen tiski oli niin sopivasti siinä tyrkyllä. Kätevää, kun
olin kantanikin jo päättänyt. Ei tarvitse sunnuntaina lähteä erikseen
sitä asiaa toimittamaan. Ehdin juuri sopivaan väliin, koska jälkeeni
toimipaikka pelmahti täyteen ikäihmisiä.
Sen verran olin
häkellyksissä äänestyksen johdosta, että unohdin ostaa ylimääräisiä
postimerkkejä. Tarkoitus oli täyttää pöytälaatikon postimerkkivarastoa,
ettei tarvitse jatkuvasti laukata ostamassa.
No hyi saatana!
Ötököillä on normaalia tuhdimpi hajumeininki, kun puunasin muutossa
asumukset putipuhtaiksi ja nyt on muukin ympäristö kokonaan uusi. Se
tarkoittaa sitä, että kaikki voimavarat on käytettävä reviirin
merkitsemiseen. Joidenkin pikkuötököiden elämässähän on niin, että jos
asumusta siivoaa liian hysteerisesti, eläimet alkavat erittää hajua
tavallista enemmän. Ne eivät ymmärrä, miksi hajumerkit eivät pysy ja
nostavat volyymiä. Hetkeksi. Tilanne kyllä asettuu tästä.
Heppu se ei sitten jaksanut odotella. Mitään ajattelematta hyökkäsi
juuri huoneeseen, jossa satuin vielä itse olemaan, ja suihkutti sinne
mieshajustettaan. Voi jessus, voiko tyhmempää ratkaisua keksiä!!
Jokainen järkevä ihminen tietää, että hiemankin ylimitoitettu hajuste
kuvottaa ja aiheuttaa päänsärkyä. Voitte kuvitella, kuinka täällä
kaikkialla nyt velloo lähes silmiä kirvelevä mieshaju. Helvetti! Enpä
ihmettelisi, vaikka tuolla makaisi kohta kaksi ötökkää ketarat ojossa.
Järkeä saa käyttää ja ajatellakin sopii ennen kuin toimii. Olin
puhelimessa äidin kanssa, kun hyökkäys tapahtui. Äiti sai osan
pillastumisestani korvaansa ennen kuin sain puhelimen kiinni. Itselläni
oli mielessä useampikin sopuisa ja miellyttävä ratkaisu hajuongelmaan,
mutten ehtinyt keskustella asiasta, kun tämä toiminnan mies jo toteutti
oman älynväläyksensä. Raivostuttaa!! Ja raivostuttaa takuulla niin
pitkään kuin hivenkään tästä löyhkästä leijuu yhdessäkään nurkassa.
#¤%@/)()/% ARMOA!!!
Kirjoitettu klo 16:20 (leppyneenä)
Kirjaostoksilla huonekaluliikkeessä
Päätiin käväistä tarkistamassa läheisen osto- ja myyntiliikkeen
tarjonnan. Olisin mielinyt sieltä kaksi hyvää tuolia (yhteensä 4
euroa), jotka olisivat kaivanneet uuden maalin pintaansa. Maalaaminen
ja kunnostaminen ovat mukavaa puuhaa, mutta saisin ne kuntoon
varmastikin vasta kesällä, joten annoin olla. Vastaavia tuoleja tulee
aika usein vastaan. Samanlaiset tummanruskeaksi petsatut ovat
keittiössä ja ne taisivat maksaa yhteensä alle 10 euroa myös.
Olin kokonaan unohtanut, että kyseisessä putiikissa on myös käytettyjä
kirjoja. Nyt niitä olikin niin runsaasti, että kaikki olivat
viidenkymmenen prosentin alennuksessa. Sain päähäni, että siellähän voi
hyvinkin olla Anni Polvaa! Kävin hyllyjä tunnollisesti läpi. Kannatti!
Kovakantinen Kohtalokas lomamatka (julkaistu vuonna 1974 nimellä Tule
ja puserra) löytyi alennettuna hintaan 50 senttiä. Kuudes oma Anni
Polvani.
Käsiini osui myös Aira Samulinin
Soturi ja sunnuntailapsi (1987). Olen aiemmin lukenut Airan
nuoruusvuosista kertova kirjan Auringonpimennys (1989). Kirja oli
kiehtova ja olen ilman muuta kiinnostunut lukemaan myös Samulinin
lapsuusvuosista. Lisäksi löysin myös jotain sellaista, mistä en voi
vielä kertoa.
Vuodatus ei toimi vieläkään. Harmillista.
Tekisi mieli pystyttää varablogi.
Tämän kirjoituksen kommentteja löytyy myös evakkopaikasta.
maanantai, 23. tammikuu 2006
Kommentit