Loppuun kirjoitettu lisää klo 8:16

Tänään alkaa arki, josta olen ollut neljä viikkoa poissa. Loma tuli tarpeeseen, mutta nyt tuntuu niin oudolta, että ihan hirvittää. Ahdistavaa, kun en viime viikolla päässyt kouluun kurssien alkuun ja nyt pitää yrittää kaikesta päästä kärryille. Opettajat ovat kuitenkin olleet sähköposteissaan ymmärtäväisiä vointini suhteen, se tuntuu ihan mukavalta.

Ei kai tässä auta kuin yrittää ottaa asia kerrallaan. Tämä lienee se vaikein päivä. Tietysti tänään on myös se pisin päivä. Pakko mennä hoitamaan kouluun liittyviä asioita vielä illemmallakin. Ei huvita tippaakaan, ainoastaan ärsyttää. Harmikseni muistin vielä senkin, että läheisin ystävä koulusta ei olekaan tänä lukukautena läsnä.

Täällä on sekamelska, kun eilen oli alustavaa muuttoa. Ihmeellisiä kirja- paperi- ja lehtipinoja joka puolella, vähän muutakin sotkua. Odottavat selvittelyä ja pakkaamista. Kun tietäisi, mitä noille kaikille miljoonalle lipulle ja lapulle tekisi. Koulu tuottaa sitä kamalaa vauhtia. Mitkään kansiot riitä!

No, ei sentään huimaa, eikä kai muutenkaan ole fyysisesti huono olo. Henkinen ahdistus vain on megaluokkaa. Kai se tästä taas lähtee. Jotenkin. Vaikka vaikea siihen on juuri nyt uskoa.

8:16

Hehe, ei meillä olekaan nyt aamupäivällä koulua.

15741.jpg