Tulipa tuossa tenttikirjaa vältellessä mieleen asia, jota mietiskelin joitain aikoja sitten ja joka on ehtinyt jo unohtuakin. Asia on nimeltään juhlat, tarkemmin sanottuna tupaantuliaiset ja onhan tässä jonkun ajan sisään syntymäpäivätkin. En ole juhlia pitänyt sitten... no, en ole tainnut juuri pitää.

Kun kirjoitin aikuisiällä ylioppilaaksi, todistukset tulivat postitse, enkä ostanut lakkia. Mihinpä sitä, kun en missään tilaisuuksissakaan ollut, enkä vappunakaan karkeloi. Siskoni ja ystäväni muistivat lahjoilla, kävimme kiinalaisesta noutoruuat uuteen kotiini ja siinä taisi olla tupaantuliaisetkin ikään kuin samassa.

Tupaantuliaisia en ole välittänyt pitää. En ole tainnut koskaan oikein välittää siitä, että pikkuruiseen kotiini vääntäytyy ihmisiä olemaan kännissä. Pieniä parin hengen tupaantuliaisia tai aloitteluja toki on ollut, mutten sittenkään ole ehtoinen emäntä. Sosiaalisuudesta ja kyläilystä olen kirjoittanutkin joskus.

Kolmekymppiset menivät aika matalissa tunnelmissa. Oli vaikeaa kaikin tavoin, erosimmekin hieman sen jälkeen. Ei ole koskaan ollut tarvetta juhlia mitään merkkipäiviä tai yleisiä juhlapäiviä, jos ei juuri silloin siltä tuntunut. Kihlauksesta ei sentään juhlamieltä puuttunut, muttei senkään ympärille mitään tilaisuutta järjestetty.

Toisinaan minussa kuitenkin ihan pikkuisen nostaa päätään emäntä, josta olisi mukava vaikka leipoa kakki, pikkuisen järjestää juhlaa. Josko nyt olisi jonkinlaiset pienet kekkerit yhteisen kodin kunniaksi ja miksi ei saman tien sitten ikävuosienkin? En ole tainnut hepullekaan mitään puhua, mielessäni vain pyöritellyt. Ehkä pikkuisen totuttelua hääjuhliin, jotka nekin luonnollisesti ovat pienimuotoiset.

Jaa-a. Ketähän sitä sitten kutsuisi? Ihmiset ovat levittäytyneet kuka minnekin. Ja onkohan olemassa montaakaan ystävää ja tuttavaa, jotka tuntisivat entuudestaan toisensa. Monilla ihmisillä on kaveriporukoita, minulla ei niinkään. Pienimuotoisesti ehkä jotain, muttei mitään tiivistä. Eihän se mikään este ole, mietin vain.

Minulla on vahvat sosiaaliset kyvyt, voitteko kuvitella. En silti näe itseäni erityisen sosiaalisena ihmisenä. Etenkin ehkä kuluneen vuoden tai parin aikana sosiaalisuus on ollut välillä aika vaikeaakin, kai. Jostain syystä se on tuntunut vaativan energiaa, jota ei ole ollut. En minä tiedä. Taidan lukea muutaman sivun tenttikirjaa.