Tulipa tuossa tenttikirjaa vältellessä mieleen asia, jota mietiskelin
joitain aikoja sitten ja joka on ehtinyt jo unohtuakin. Asia on
nimeltään juhlat, tarkemmin sanottuna tupaantuliaiset ja onhan tässä
jonkun ajan sisään syntymäpäivätkin. En ole juhlia pitänyt sitten...
no, en ole tainnut juuri pitää.
Kun kirjoitin aikuisiällä ylioppilaaksi, todistukset tulivat postitse,
enkä ostanut lakkia. Mihinpä sitä, kun en missään tilaisuuksissakaan
ollut, enkä vappunakaan karkeloi. Siskoni ja ystäväni muistivat
lahjoilla, kävimme kiinalaisesta noutoruuat uuteen kotiini ja siinä
taisi olla tupaantuliaisetkin ikään kuin samassa.
Tupaantuliaisia en ole välittänyt pitää. En ole tainnut koskaan oikein
välittää siitä, että pikkuruiseen kotiini vääntäytyy ihmisiä olemaan
kännissä. Pieniä parin hengen tupaantuliaisia tai aloitteluja toki on
ollut, mutten sittenkään ole ehtoinen emäntä. Sosiaalisuudesta ja kyläilystä olen kirjoittanutkin joskus.
Kolmekymppiset menivät aika matalissa tunnelmissa. Oli vaikeaa kaikin
tavoin, erosimmekin hieman sen jälkeen. Ei ole koskaan ollut tarvetta
juhlia mitään merkkipäiviä tai yleisiä juhlapäiviä, jos ei juuri
silloin siltä tuntunut. Kihlauksesta ei sentään juhlamieltä puuttunut,
muttei senkään ympärille mitään tilaisuutta järjestetty.
Toisinaan minussa kuitenkin ihan pikkuisen nostaa päätään emäntä, josta
olisi mukava vaikka leipoa kakki, pikkuisen järjestää juhlaa. Josko nyt
olisi jonkinlaiset pienet kekkerit yhteisen kodin kunniaksi ja miksi ei
saman tien sitten ikävuosienkin? En ole tainnut hepullekaan mitään
puhua, mielessäni vain pyöritellyt. Ehkä pikkuisen totuttelua
hääjuhliin, jotka nekin luonnollisesti ovat pienimuotoiset.
Jaa-a. Ketähän sitä sitten kutsuisi? Ihmiset ovat levittäytyneet kuka
minnekin. Ja onkohan olemassa montaakaan ystävää ja tuttavaa, jotka
tuntisivat entuudestaan toisensa. Monilla ihmisillä on kaveriporukoita,
minulla ei niinkään. Pienimuotoisesti ehkä jotain, muttei mitään
tiivistä. Eihän se mikään este ole, mietin vain.
Minulla on vahvat sosiaaliset kyvyt, voitteko kuvitella. En silti näe
itseäni erityisen sosiaalisena ihmisenä. Etenkin ehkä kuluneen vuoden
tai parin aikana sosiaalisuus on ollut välillä aika vaikeaakin, kai.
Jostain syystä se on tuntunut vaativan energiaa, jota ei ole ollut. En
minä tiedä. Taidan lukea muutaman sivun tenttikirjaa.
maanantai, 30. tammikuu 2006
Kommentit