Hitto, nukahdin! Ihana, lämmin sänky ja erittäin mielenkiintoinen Anni Polvan kirja Elettiin kotirintamalla. Ajattelin, että hetken lepuutan silmiäni, niin herään tietysti vähän ennen kahdeksaa. Olo on tietysti tukkoinen, väsynyt, tahmea, kuumeinen.

Nyt kun katsoo tätä huushollia, niin meinaa loppua usko kesken. Jäljellä on hankalampaa pakattavaa, ne aiemminkin mainitut lehti- ja paperipinot, astiat, puolet vaatteista, siivouskaapin kaikki mystinen sälä, keittiön kaapit. Tiskiäkin on kertynyt, sekamelskaa. Tämän lopun selvittäminen tuntuu kaikista työläimmältä.

Heppu herää aamulla ennen kahdeksaa ja tekee ensin toisen muuton. Äiti tulee auttamaan puolenpäivän jälkeen. Vaikea sanoa, mihin aikaan täällä alkaa varsinaisesti tapahtua. Siihen mennessä kuitenkin pitäisi olla aika lailla valmista.

Voi ei! Unohdin kaupunkireissulla hakea tyhjiä karkkilaatikoita Makuunista, niitä isoja muovisia, joissa irtokarkit tulevat. Niihin olisi ollut kätevä tyhjentää kylppärin peilikaappi, joka on myös yksi kaaos kaikkine meikkeineen ja mitä siellä sitten ikinä onkaan.

Valopilkkuna tänä iltana oli hepun lyhyt yllätyskyläily tauollansa vähän sen jälkeen, kun olin herännyt. Muistin taas, että se on nyt sitten viimeinen yö tässä torpassa! Yhtä aikaa hienoa ja haikeaa.

Menen tiskaamaan.