Uhhuh. Tässä kävi jokin pyörremyrskyn tapainen ja yhtäkkiä oli laatikoittain tavaraa siirtynyt pisteestä A pisteeseen B, pisteen A ollessa tämä pieni kotini. Sinne meni! Vähän jo tuskastuinkin, kun itselläni oli sellainen olo, että olisin vain mieluiten istunut paikoillani ja lueskellut blogeista maailman tapahtumia. Se taas ei tarkoita sitä, ettenkö kuitenkin kiitollisuudella silmäilisi muuttoapuani.

Myöhemmin tapahtui sellaista, että heppu kaivoi imuria siivouskaapista. Ei oikein mennyt läpi selitys, että hän aivan huvikseen imuroisi keittiön, jonka ovi oli tiiviisti kiinni. Epäilykseni heräsivät.

Minä: Mitä siellä lattialla on?
Heppu: Ei sun tarvii tietää, istu vaan siinä.
Minä: No sano nyt, mitä sä aiot imuroida?
Heppu: Mä vaan imuroin..
Minä: Ei kai siellä ole mitään tuoretta ruokaa lattialla?!

Näin jo skenaarion, jossa heppu imaisee makaronilaatikot imuriin homehtumaan. Kyse olikin kahvista, kuivista puruista. Esitin silti toiveen, että lakaisisi ensin. En ilahtunut ajatuksesta, että myöhemmin imuroitaessa epämääräisen tunkkainen kahvin haju täyttäisi asunnon.

Kun imuri oli siinä esillä, imuroin koko muun asunnon samalla vaivalla. Olin juuri ehtinyt istahtaa takaisin koneen ääreen, kun heppu sai ihmeellisen hepulin tiskialtaassa likoavista lasipurkeista.

Minä: No, pese ne!
Heppu: En voi, ne on iljettäviä.

Pesin purkit pienellä vimmalla ilmoitellen samalla mielipiteitäni tilanteesta. Lopulta heppu kellahti sänkyyn ja tänne laskeutui ihana rauha. Muutaman sekunnin ajan tunsin itseni äidiksi, joka tyytyväisenä toteaa lapsensa viimein nukahtaneen päiväunille. Tiedättehän, kuinka toisen levottomuus välillä tarttuu. Alkaa hermostuttaa.

Jonkin ajan kuluttua alkoi vaivata, kun heppu vain torkkui. Sillä on varmastikin tylsää! Jostain syystä koen edelleen jonkinlaista viihdyttämisen velvollisuutta, kun olemme minun luonani. Sitä paitsi hepusta tuntui edelleen välittyvän levoton vire, torkkuessaankin. Häiritsi.

Kävin tiedustelemassa asian laitoja hepulta itseltään. Tässä kohtaa onkin yksi meidän eroistamme. Tiedänhän minä, vaikka hankala sitä on sisäistää. Heppu tykkää välillä olla - ja saa ollakin - ihan vain tekemättä mitään, kun itse en oikein osaa. Jotain pientä virikettä on oltava tai on tylsää. Tosin taisin tällä kertaa olla oikeassa siitä levottomuudesta. Heppu on taas jaloillaan ja keksi tekemistäkin.